Sitten harjamies pyysi ja sai ruokaa, josta hän antoi emännälle suuren parsineulan ja vähäsen kamferttia. Kun ei enää mitään kauppaa tullut, harjalainen läksi matkaansa.
Talven pitkään kulkee konttikauppiaita tai laukkuryssiä kylästä kylään ja talosta taloon. Heillä on kaupattavana monenlaisia huiveja, nauhoja, terttuja, hienoa pumpulivaatetta, pumpulilankaa, rihmaa ym. Tavallisesti nämä ovat tehneet kauppoja puhtaalla rahalla, mutta ovatpa he rahan asemesta ottaneet sukkia, kintaita, lapasia, metsäeläinten nahkoja sekä hopeakaluja niin kuin solkia, rekkoja, sormuksia ym. Nämä ovat olleet ne, jotka ovat kansalliskoristeet ja arvokkaimmat esineet Suomesta kuljettaneet ikuiseen unholaan antaen sijaan arvotonta rojua.
* * * * *
Ennen joulua oli suoritettava kaikki kappamiehet. Rovastille ja kappalaiselle vietiin heidän saatavansa kotiin, mutta toiset kappamiehet ajelivat ympäri pitäjää saataviaan kokoilemassa. Ensin kävi seppä. Hän tuli jo lauantai-iltana sepänpäiville, viipyi yli pyhän ja vasta maanantaina hän meni pois. Hänelle annettiin aprakaksi (palkaksi) seitsemän kappaa, puoleksi rukiita ja puoleksi ohria, kutakin aatraa kohden. Kun Niemelässä oli viisi kyntöaatraa tai oikeastaan viisi työhön kykenevää hevosta, niin seppä sai palkakseen yhden tynnyrin ja viisi kappaa sekä kapan papuja, kuvon olkia, pari lammaskäpälää, viisikon liinaa ja villoja.
Sitten tuli kanttori saatavilleen. Hänelle olisi tullut kolme kappaa ohria ja kauroja, mutta Niemelän isäntä mittasi kolme kappaa rukiita ja antoi vielä olkikuvon. Emäntä antoi liinoja viisikon. Voin ja villat oli kanttori samaten kuin koulumestarikin jo saanut kesällä.
Koulumestarille olisi tullut vain kappa rukiita, mutta Niemelän isäntä antoi kolme kappaa.
Jahtivoudille olisi tullut kappa rukiita numerolta, mutta kun hän kävi joka talossa, niin hän sai kapan kustakin. Samoin sai siltavoutikin, vaikka ei hänellekään olisi ollut tulevaa kuin kappa rukiita numerolta.
Suntion saatava oli puoli kappaa talolta, mutta koko kappa hänellekin annettiin sekä vielä viisikko liinaa kellon nauhaksi.
Haudankaivaja, joka piti pitäjäntuvan lämpimänä ja puhtaana, oli saapa siitä toimestaan kapan rukiita numerolta, vaan hänellekin annettiin kappa talosta, ja haudan kaivamisesta maksettiin erittäin: kappa rukiita kesällä ja kaksi kappaa talvella, joka oli asianomaisten kuolinpesäin suoritettava.
Lautamiehen varsinainen palkka teki myöskin kapan rukiita numerolta, mutta hänellekin annettiin kappa talosta. Tällä tavoin karttui näille pikkuvirkamiehille monenvertaisesti tuloja yli heidän laillisten saataviensa.