* * * * *
Eräänä päivänä tuli Niemelään harjaukko raskas nahkainen laukku selässä ja keppi kädessä. Hyvän päivän tehtyään hän istahti penkille ja heitti laukkunsa olaltaan.
— A mitä osta emanta, mitä osta isanta ja mitä osta muu pere? Kaikk on hjuva ja huuvista. Etsika vanha harju, etsika harjaksi, etsika sika ja lehmä rakko, pyysi harjalainen.
— Mistä Petruska matkustaa? kysyi Mauno-setä.
— A taall kävele umpari kulla, a mitta ei kuulu, vastasi harjalainen.
Mikko toi suuren puhalletun sianrakon, jonka harjamies leikkasi pussiksi, pyysi sitten emännältä kaurajauhoja, joita pani rakon sisään ja alkoi hieroa rakkoa. Sen pehmeäksi saatuaan hän puhdisti pois kaurajauhot, jotka antoi emännälle. Rakkoon hän pani omia tavaroitaan. Rakosta hän antoi Mikolle pari vaskisormusta.
Mari-täti toi vanhan pellavaharjan, josta sai vaskisen kamman. Petruska kolisteli vasaralla pihkat pois harjasta ja pisti sen sitten konttiinsa.
Talon tytöt toivat myös harjaksia ja ottivat helmiä ja kultanuppisia neuloja. Ukko-Lauri osti itselleen niinikään harjaksilla vaskisen korvalusikan. Emäntä osti elohopeaa ja haisupihkaa. Isäntä osti vanhaa miestä (arsenikkia) ja Antti osti ketunmyrkkyä.
— Mistäs Petruska on kotoisin? kysyi Yrjö.
— Venäjältä olen Kaspskoi kupernista, johon Vuiburista tullo tuhat virsta, vastasi Petruska.