— Voi hirmuista kauhistusta! Minunkin anoppini aikoo mennä rippikirkkoon huomenna ja tänä iltana noin taikuutta harjoittaa, niin kuin te kuulitte ja näitte. Ja mikä vielä enemmän kauhistuttaa on se ettei hän raukka pidä ehkä edes sitä syntinäkään. Ajattelin jo ruveta hänelle sitä muistuttamaan, vaan eihän siitä olisi muuta tullut kuin pahennusta. Kylläpäs meidän ukko koismaa muita koreudesta ynnä muista paheista, mutta eipäs ämmäänsä sanallakaan nuhtele velhoudesta.
Tupaan päästyään kampasivat naiset ensin lastensa, sitten omat päänsä. Miehet myös kampailivat poikiensa ja omat päänsä. Sitten tytöt laittoivat vuoteet vanhuksille sänkyyn, vaan pojille tehtiin lisuista tilat lattialle. Nyt kun kaikki lauantaitoimet oli tehty, käytiin levolle odottamaan sunnuntain tuloa.
Sunnuntaiaamuna ei noustu niin varhain kuin arkioina. Kukko räpsytteli siipiään ja huusi jo kolmannen kerran "kukko kiekuu", kun Helka-ämmä nousi, puhui tulen liedestä, sytytti päreen palamaan ja alkoi lukea suuresta virsikirjasta ripistä ja Herran ehtoollisesta. Mari-täti nousi myöskin ja rupesi lukemaan "Huutavan ääntä".
Sen perästä nousivat vanhemmat miehet ja vihdoin koko perhe. Aamurukousten jälkeen alkoivat kirkkomiehet tuoda kirkkovaatteitaan tupaan lämpiämään. Sitten käytiin suurukselle, johon kaikki muut ottivat osaa, mutta ukko-Lauri ja hänen vaimonsa Helka-ämmä eivät syöneet, kun he olivat rippikirkkoon menossa.
Ukko-Lauri tiedusteli isännältä ynnä muilta miehiltä, olisiko kenellä vaihtaa kopeekan rahoja pienemmiksi, jotta saisi panna kirkonkukkaroon. Kun ei oman talon miehillä ollut niin pieniä rahoja, niin ukko-Lauri laittoi poikansa toiseen taloon rahaa vaihtamaan, josta tämä saikin neljänneskopeekkoja. Mauno-setä moitti ukko-Laurin tarkkuutta, kun ei raatsi koko kopeekoita panna kirkonkukkaroon, mutta ukko-Lauri vastasi:
— Jos minä kumpaiseenkin kukkaroon panisin kopeekan ja vaimoni tekisi samoin, niin menisi jo neljä kopeekkaa, mutta nyt se suoriaa kopeekalla koko asia.
— Viepikö mummo minut kirkkoon? kysyi pieni Elli Helka-ämmältä.
— Jos mummon tyttö lienet, niin viepihän mummo piiansa kirkkoon, vastasi mummo. Käyhän äidiltäsi kysymässä, laskeeko hän sinua kirkkoon.
— Olen minä mummon tyttö, olen, huusi pieni Elli mennessään ja juoksi äitinsä luokse ja sanoi:
— Laskeeko äiti minua kirkkoon? Mummo lupasi viedä.