— Enhän minä lastani kieltäisi kirkkoon menemästä, jos et vain paleltuisi, vastasi äiti.
— Elli, sano äidillesi: "Ennenhän viina kylmettyy, ennen kuin piika paleltuu", neuvoi Mari-täti, jotka sanat Elli kertoi äidillensä.
— Jos niin on, niin menen ottamaan kirkkonuttusi tupaan, sanoi äiti ja meni ulos.
— Hyvää huomenta, toivotti Perätalon isäntä tultuansa Niemelän tupaan.
— Jumal antakoon hyvää huomenta, vastasi isäntä. Mitäs naapurille kuuluu?
— Eihän tässä mitään kuulu erinäistä, vastasi Perätalon isäntä. Tulin pyytämään lautamiestä meidän ukkovainajata hautaan kantamaan ja sitten iltapuolella meille ruumisrokalle.
— Suur kiitosta kutsumuksestasi; kyllä minä tulen, ole huoletta, vastasi lautamies.
Kohta läksi Perätalon isäntä ja hänen perästään meni Niemelästä joukko ihmisiä Perätaloon ruumista katsomaan. Matti valjasti isällensä hevosen ja vanhukset alkoivat laittautua kirkkovaatteisiinsa. Pikku Elliä koetettiin pukea niin hyvästi kuin suinkin voitiin. Emäntä laittoi kirkkomiehille evästä parkkikiskoiseen tuohikonttiin.
Vaatteet yllensä saatuaan vanhukset istahtivat hiukan aikaa. Sitten he nousivat, kättelivät jokaista tuvassa olevaa aikaihmistä sanoen:
— Annetaan nyt anteeksi!