Kun leikkaus oli toimitettu, kuohari otti tulesta kuuman luottimen, jäähdytti sitä vähän aikaa ja alkoi sitten polttaa kärventää kuumalla luottimella äsken leikattuja haavoja. Tätä tehtäessä hevosparka riuhtoi itseään ja vinkui pahasti. Siitä huolimatta kuohari loitsi kärventäissään:
Panu poika Aurinkoisen, Auringottaren tekemä, alla ahjojen asuja, liedoksessa lepäilijä! Tuopas lunta, tuopas jäätä, tuopas hyyhmeä hyveä, jolla tulta tummentelen, valkeaista vaivuttelen. Tee tuli tehottomaksi, humun huumehettomaksi. Tuli nuorin tuupukohon, valkeainen vaipukohon hiilisehen hinkalohon, alle ahjon Ilmarisen. Rauetkohon raudan valta, tulen valta vaipukohon, veden valta valvokohon, vesi on vanhin voitehista. Vedäpäs vetinen lumme kahden puolen kämmentäni tulen tuiki polttamatta, valkian varistamatta kostaissa tulen tuhoja, tulen lientä lievittäissä.
Sitten päästettiin oriin jalat irti. Se nousta kepsahti seisoalleen ja vietiin talliin heiniä ja kauroja syömään. Kuohari pesi veitsensä, salvattimensa ja kätensä ja meni tupaan, jossa häntä syötettiin ja juotettiin. Isäntä maksoi hänelle palkan käteen, kolme kopeekkaa jokaisen pässin ja puolitoista ruplaa oriin kuohitsemisesta. Sitten hän pyysi ja sai suoloja, joihin hän loitsi:
Tuolta aina armot käyvät, tuolta taivahan navalta, ylimmäisen portin päältä, itse Luojan istuimelta. Oi Ukko ylinen Luoja, taivahallinen Jumala! Anna voimat voitehesi näille suoloille hyville: tekemähän terveyttä, rauhoa rakentamahan, jottei tuska päällä tunnu, kipu keskeä kivistä.
Loitsitut suolat antoi kuohari emännälle ja läksi matkaansa. Pienet pojat tulivat kohta piilostaan ihmisten ilmoille.
Kevättyöt
Sisältö: Kangasten laittaminen ja kutominen. Niisien teko. Kasken merkitseminen. Jyrin päivä. Kasken karsiminen. Kalanpyydysten laittaminen.
Jo kevättalvella alkoivat naiset kevätkankaita varustella. Rihmat haudottiin tuhasta tehdyssä lipeässä ja käytiin huuhtomassa järven avannossa, jonka jälkeen ne pantiin riu'uille kuivamaan ja liinastumaan. Ensin ne kylmivät ja sitten leudolla ilmalla sulivat jälleen. Sitten ne pantiin hangelle valkenemaan.
Kun rihmat olivat kyllin valjenneet, otettiin loimirihmat tupaan ja ripsittiin. Sen jälkeen tuotiin tupaan kerinlaudat, joille loimivyyhdit asetettiin. Sitten iskettiin seinänaula tuvan pankkopuun päähän. Seinänaulaan pantiin kehä, jolle alettiin loimirihmaa kehiä. Kun kaartojen luvusta saatiin tietää miten pitkä kangas oli tuleva, niin sitä mukaan kehitettiin loimia.
Kun loimet oli kehitty, ne vietiin riiheen. Tuoreesta koivuvitsasta tehtiin rakset, jotka sidottiin vartaaseen, joka mikkelipuulla nostettiin ylös ja asetettiin yksi pää ahdinlaudalle ja toinen pää ahdinlaudan orrelle. Kehäin rihmapäät pujotettiin raksien läpi ja kiinnitettiin riihen takaseinässä olevaan alimmaiseen luontanaulaan. Siitä vietiin rihmat seinän toisessa päässä olevaan luontanaulaan, jonka taitse rihmat kierrettiin ja vietiin rihman alkupään luona olevaan toiseen naulaan, ja sitten taas toisessa päässä olevaan toiseen naulaan jne. sikäli, miten pitkä kangas oli. Rihmat juoksivat kehiltä raksien läpi sikäli kuin niitä vain juoksutettiin. Jos ei kangas yhtynyt koko seinän pituudelta, niin iskettiin naula siihen, mihin kangasloimet ulettuivat, ja naulan eteen iskettiin seinään tiuhta, jonka ylitse ja alitse vuoroin loimirihmat laitettiin. Loppupäästä alettiin luoda takaisin alkupäähän. Kangasta luodessa oli visu vaari pidettävä, että se meni järjestyksessä, sille naulalle jolle se menevä oli. Jos sattui vahingossa menemään väärälle naulalle, niin tuli viippi ja se oli vaikea korjata. Siksi sanottiin olevan kaksi vaikeaa asiaa, nimittäin hutun juominen ja viipin korjaaminen.