Kaitse kaunoinen Jumala, varjele vakainen Luoja: kaitse kaikista pahoista ja varjele vahingon tieltä, ettei karja katoaisi eikä tuskihin tulisi tänä suurena suvena, Herran hellänä kesänä! Kuin katsoit katoksen alla, niin katso kanervikossa. Kuin sä hoidit huonehessa, niin sä hoida hongikossa, hoida honkien seassa, hallitse havujen luona, ettei vammat vaivuttaisi eikä sorkka sorahtaisi, luvultansa pois tulisi, laadultansa lankeaisi. Saata karja kaunihiksi ja edistä emännän vilja hyvänsuovan mieltä myöten, pahansuovan paitsi mieltä. Anna rauha raavahille, sorkkasäärille sovinto, vasikoille mielivalta, paras valta paimenille. Hoida karja huonompainen, huonompainen, pienimpäinen, ettei tulis turmiolle eikä hätään häilähtyisi! Anna karjan korvet käydä pitkin Jumalan pihoa. Aja karjani kotihin, iloiten ison pihoille ennen päivän päättymistä, auringon alasmenoa!
Jos vain lehmät suinkin voivat päästä lumelta, niin ne ajettiin pellon päähän, jossa emäntä rukoili tässä kerrotun rukouksen, vaan muuten, niin kuin jo sanoin, kotikartanolla. Missään tapauksessa eivät lehmät Jyrkinä saaneet olla kauemmin ulkona kuin tunnin eli pari.
Muuten pidettiin Jyrin päivää jonkinlaisena pyhänä, syötiin parempaa ruokaa eikä tehty mitään raskaampaa työtä.
Niin pian kuin maa paljastui lumesta, mentiin kasken karsintaan. Vanhin mies joukosta iski tulta, viskasi palavan taulan kaskeen ja lausui:
Paloi ennen paljon maita, paljon maita, paljon soita pahana palokesänä, tulivuonna voimatonna: paloi Pohjola poloinen, paloi erä eteläinen, paloi itä, paloi länsi, paloi lounas sekä luode, paloi kivet, paloi paaet, paloi kaikki kalliotkin; palakoon tämäkin kaski, humahtakoon tääkin huhta, ettei jäisi viertämistä eikä kangen kiertämistä.
Muutamat lukivat tämän loitsun kaskea polttamaan käydessään.
Kasken karsiminen kävi siten, että alettiin kasken reunasta karsia, ensin tyvimmäiset ja siitä latvaan päin hakattiin kaikki oksat tarkoin poikki ja latva taitettiin viimeiseksi. Näin karsittiin jokainen suurempi puu, ainoastaan pienemmät puut, jotka eivät seipäiksi käyneet, jätettiin karsimatta. Kotoa lähdettiin kasken karsintaan murkinalta ja palattiin kun päivä oli alhaisissa puolipäiväisissä.
Kotoväki kun näki kasken karsijain tulevan, nokesi kätensä ken uunin huohulassa, ken padan kyljessä ja varustausi kasken karsijoita nokeamaan, jotta muka kaski paremmin palaisi; sillä mitä nokisemmiksi kasken karsijain kasvot saatiin, sen paremmin palaa kaski. Myös naapurin pojat, jotka tiesivät Niemelän tyttöjen olevan kasken karsinnassa, varustausivat heitä nokeamaan.
Vanhemmat kasken karsijat, varsinkin miehet, tulivat rehdisti porstuaan ja antoivat mielisuosiolla itsensä noeta, vaan nuoremmat naiset ja etenkin tytöt kemistelivät porstuaan tullessaan. Sen nähtyään pojat riensivät ulos tyttöjä nokeamaan. Tytöt karkuun juoksemaan, pojat paihattivat perässä. Vihdoin erkanivat tytöt toisistaan luullen näin paremmin säilyvänsä. Mutta pian päättivät pojat kuka ketäkin tyttöä ahdistaa. Kas siinä juostiin, naurettiin ja iukettiin ympäri kartanoa, huoneiden solasta (välistä) toisten huoneiden solaan, tanhualta pihalle, pihalta saunan luo ja taas takaisin tanhualle. Tätä iloa kesti siksi, kunnes jokainen poika sai määräämänsä tytön noetuksi. Välistä tapahtui niin, että tyttö juostessaan pääsi luikahtamaan tupaan ja niin säilyi nokeamatta, sillä tuvassa ei ollut enää lupa noeta.
Kun jonkun kasvot saatiin noetuksi, niin siinä oli vasta naurua ja kikatusta. Äsken niin punakat posket muuttuivat äkkiä aivan mustiksi, niin ettei usein koko kasvoissa ollut muuta valkeaa kuin hampaat ja silmävalkolaiset. Muutamia taas saatiin vähemmin noeta. Kun näin noettu tuli tupaan, niin kas siinä oli tupaväellä naurua ja riemua.