Tähän toiset tyytyivät, ja niin lähdettiin miehissä Lakeallekankaalle. Sinne päästyä merkittiin ensin kolmen tynnyrin ala ja siitä erotettiin kolmasosa lautamiehen osaksi. Puut kolomalla rajoitettiin piiri. Työ tehtiin täydellisessä sovussa, ja jokainen oli tyytyväinen osaansa.
* * * * *
Jyrin (Yrjön) päivän aamuna varhain, vielä muiden maatessa, meni Niemelän emäntä läävään, jossa otti muutamia karvoja jokaisen lehmän ja lampaan kupeesta vasemmalta puolelta. Ne hän pani riepuun ja vei saunaan. Sitten hän otti lehmien, lammasten ja hevosten kellot ja vei ne likoamaan kodan vesitiinuun. Sitten hän teki tulen rouhepadan alle ja meni tupaan, jossa havautti isännän. Isäntä meni talliin ja otti jokaisen hevosen vasemmasta kyljestä muutamia karvoja, jotka vei emännälle. Sitten havautettiin paimenet, jotka vuoteellaan panivat jalkaansa — tämän taian ansiosta eivät muka jalat tulleet kipeiksi kesällä — ja sen perästä pukeutuivat. Vanhin paimenista otti romuhuoneesta jo syksyllä varustetun, juurineen maasta otetun pihlajaisen virven, väänsi sen oven suuruiseksi vempeleeksi ja pani sen läävän ovelle sisäpuolelle. Siihen sitten emäntä ripusti punaisella langalla kaksi kananmunaa ja niiden välille karhun hampaan oven yläkamanan kohdalle. Sitten paimenet menivät metsään, soittivat luikulla (torvella) ja löivät lepenää, jotta muka metsän pedot karkkoaisivat karjamailta. Lepenälauta oli noin puolen metrin pituinen kuusinen tahi haapainen lauta, jota kalkutettiin palikoilla.
Sillä aikaa kun lehmien rouhevesi varistui, otti isäntä huoneesta kerän tuohia, jotka saroitteli ja kääri käähkärölle (kiepille) ja vei rouhepataan hautumaan. Vähän aikaa haudottuaan hän vei tuohet tupaan ja teki niistä kellon kantimet kolmeen lehmän- ja yhteen lampaankelloon. Hevosenkellossa pidettiin nahkakannin.
Ennen kuin kellojen kantimet valmistuivat, otti emäntä jauhoja aitasta ja vei kotaan. Sitten pani hän jokaisen kellon puolilleen vettä ja sekoitti jauhoja sekaan sekä pani lehmistä otettuja karvoja lehmien, lampaista otettuja karvoja lammasten ja hevosten karvoja hevosen kelloon, sotki ne taikinaksi, leipoi pieniksi kaakkusiksi ja paistoi tuvan uunin leualla hiilitarhan keskessä. Kaakkujen jäähdyttyä emäntä antoi niistä osan lehmille ja lampaille. Isäntä antoi puolestaan kaakusta hevosille. Loput korjattiin talteen.
Noin puolenpäivän rinnassa puhdistettiin lehmien kellot ja kiinnitettiin kantimet niihin sekä vietiin läävään. Siellä kiersi emäntä vanhimman lehmän kellolla jokaisen lehmän kolme kertaa ympäri myötäpäivään ja lausui:
Kuules kellos,
seuraa karjaas.
Sitten hän sitoi kellon vanhimman lehmän kaulaan, jota tehdessään hän lausui:
Kellon kaulahan sivallan, kuulun kellon lehmälleni. Kuulu kello, kaiu kello, kaiu karjamaan periltä kaiu kotikartanohon! Sä oot suurin lehmistäni, vanhin vasikaisistani: tuo sä karjani kotihin, kalkutellen kartanolle, saattele iltasavulle vielä päivän paistaessa, keski-illan kellertäissä. Tuo jonossa Jumalan karja, karja ehtoisan emännän.
Toisille lehmille kelloa kaulaan pannessa ei luettu kuin alkupuoli tästä luvusta. Jos milloin oli niin hyvä kesä Jyrkinä, että saattoi jo touonalkajaiset pitää, niin laskettiin lehmät ulos toisia temppuja tehden ja ajettiin ne metsään. Mutta jos Jyrkinä oli vielä lunta, laskettiin vain lehmät kartanolle, jossa emäntä kävi karjan ympäri kolme kertaa ja rukoili hiljaa itsekseen: