* * * * *
Eräänä aamuna hankikuussa, kun yöllä oli vahvasti kylmännyt ja siis hanki hyvästi kannatti, kokoontuivat Niemelän kylän isännät lautamiehen taloon neuvottelemaan ja päättämään kasken hakkuusta tulevana kesänä. Heillä nimittäin oli yhteinen takamaa, salopalsta, johon he tavallisesti vuosittain hakkasivat yhteisen suuren kasken, ja sen piiri käytiin jo huhti- eli hankikuussa merkitsemässä ja sen jälkeen se kesäkuussa hakattiin.
— Mistä te hyvät naapurit olette tuumineet tänä vuonna kaskea hakata? kysyi lautamies.
— Me olemme päättäneet hakata Lakealtakankaalta; kun se on petäjikköä niin se palaa hyvästi, ettei tarvitse viertää ja on muuten helppoa raataa, vastasi Lahtelan isäntä.
— Minä olen toista mielipidettä, sanoi lautamies. Kun Lakeakangas on heleätä hiekkamaata, niin ei se kasva hyvin; etenkin, jos sattuu poutakesä tulemaan, kuivaa ruiskasvu tupelle ja touot samalla tavalla. Siis ei sen raataminen suuresti hyödyttäisi, turmeltuisivathan vaan silavat petäjät, jotka nyt ovat jo huoneen hirren paksuiset.
— Kukapa meistä Jumalan ilmoja tietää, jos ne ovat poudat tahi sateiset, virkkoi Mäkelän isäntä. Lakeakangas on helppo raataa ja se palaa hyvästi; minä siis puolestani ehdottelen sieltä hakattavaksi. Onhan näitä petäjiä likempänäkin hirsipuiksi, eikä sieltä asti tarvitse hirsiä vedellä.
— Kyllä se on totta, että meillä on puita likempänäkin, mutta ne ovat vain männyn kerkkiä, joista ei milloinkaan tule kunnon hirsiä, sanoi lautamies. Ajatelkaas hyvät naapurit, jos me langettaisimme maahan semmoisen petäjikön, josta jo kymmenen vuoden perästä saataisin paksuja honkaisia tuvan hirsiä, niin se olisi arvaamaton vahinko, jos me nyt ne turmelisimme. Onhan meillä kaskimaata muuallakin. Hakataan Koivikkomäestä, se on sekapuuta ja mullan maata.
— Tästä pari vuotta takaperin hakattiin Koivikkomäkeen kaski, jota ei mitenkään tahtonut osaksi saada, ja nyt taas tahdottaisiin sinne hakata; minä en puolestani siihen suostu, virkkoi Mattilan isäntä.
— Hakataan sitten Metsomäestä, mutta ei Lakealtakankaalta, sanoi lautamies vakavasti. Ajatelkaa asiata järkevästi. Entisen määrän mukaan jos hakattaisiin, niin tulisi teille neljälle talolle puolen tynnyrin ala kullekin hakattavaksi ja meidän osalle koko tynnyrin ala; siis olisi jo yhteensä kolmen tynnyrin ala semmoista hyvää hirsimetsää kaadettava, josta me jokainen saisimme hyviä rakennustarpeita. Ja entäs sellainen heleä hiekka, kun se kaskeksi poltetaan ja kynnellä vellotaan, niin ei se miespolveen ota puuta kasvaakseen.
— Kuulkaa hyvät naapurit minun ehdotustani, selitti Perätalon isäntä. Koska ei lautamies anna perään meidän toisten tuumille, niin jättäköön hän osansa seisomaan ja kasvamaan ja me muut hakkaamme osamme, kahden tynnyrin alan. Lähdetään vain nyt miehissä merkitsemään mikäli kaadetaan kaskeksi ja mikäli jätetään seisomaan.