Kohta lypsyn perästä tuli talon vävy Korjuksen Risto nuorikkonsa kanssa kulkusissa ajaen Niemelään. Vävyn tultua taloon otettiin kohta esille pata, johon pantiin vastalypsettyä maitoa ja puhkaistiin muutamia kananmunia, ja vietiin se kotaan, jossa se keitettiin munamaidoksi, niin kuin runo kertoo:
Vävy välähti tupahan, muna muljahti patahan, pata kolahti kotahan.
Illalliseksi söi talon perhe muuta ruokaa, vaan vieraille annettiin munamaitoa. Illallisen perästä kylvettiin sauna, jossa tytöt pesivät selvitetyllä lipeällä ja saippualla vanhain ihmisten päät.
Saunan jälkeen puettiin pyhävaatteet ylle. Paimenet ja kotilapset laittoivat itselleen kotimäelle pienen kokon, jota he polttivat erikseen. Sikäli kuin kunkin talon nuoriso joutui, he keräytyivät kokolle. Nuoret miehet hankkivat kuivia havuja kokon ympärille ja istuivat sitten odottamaan väkeä lisää. Kaikkein paikalle saavuttua sytytti ukko-Lauri, joka oli vanhin mies kylässä, kokon, joka kohta palaa roihmusi täydessä liekissä. Kyttä-Jussi oli tuonut sinne suuren karhupyssynsä, jolla ampui muutamia laukauksia. Kun pyssy ei hänen mielestään kylliksi kovasti pamahtanut, niin hän nouti kartanosta vanhan kirnun, jonka pohjaan hän kaivoi sellaisen reiän, johon pyssyn piippu mahtui. Tähän reikään hän asetti pyssynpiipun suun ja ampua kajahutti. Se antoi niin kovan pamauksen, että lapset ja muu heikompi väki pelästyi, ja maa järisi jalkain alla. Mäet ja metsä raikuivat vastaan ja kartano kaikui samaten. Kokon palaa roihmutessa ja pyssyn paukkuessa viskasi Mauno-setä kokkovalkeaan pienen erilaisista langoista neulotun pussin, jossa oli kaikkia siemenlajeja, mitä vuodessa kylvettiin, ja rukoili viskatessaan:
Oi Ukko ylinen luoja, taatto taivahan jumala, vallan pilvissä pitäjä, hattarojen hallitsija! Pidä pilvissä käräjät, sätehissä neuvot selvät: idätä idästä pilvi, länkä lännestä lähetä, nosta lonka luotehesta, etelästä ennättele, vihmo vettä taivosesta, mettä pilvistä pirota kynnölleni, kylvölleni, varsin vaivani näölle. Nosta korret korttumahan sekä varret varttumahan: yhdestä sataset saata, sadasta tuhannet tuota. Säästäös vihanta vilja rakehilta, rajusäältä, kuivuudelta, märkyydeltä, kovan ilman koskennalta. Tuo tänne utuinen pilvi, kanna kaari karvallinen, utu soille, utu maille, utu peltojen perille, utu kauas kankahille, metsähalmeille hajoita, jottei halla harmaaparta, pohjoisen pahanen poika veisi viljoja pilalle, turmiolle tuotteleisi. Anna vuosi, viljavuosi näille raukoille rajoille, poloisille Pohjan maille. Vilja pitkäksi viruta, sato saata runsahaksi, iloksi imeisten lasten, miesten, naisten mielhyväksi.
(Tätä taikaa ei minun muistaessani ole harjoitettu, mutta isoisäni kertoi ennen sitä tehdyksi. Loitsija Matti Hinkkanen Parikkalasta uhrasi juhannuskokolla vielä vuonna 1886.)
Kun paimenilla ei ollut pyssyjä, millä he olisivat ampuneet, niin he ottivat omasta kokostaan kovia joko koivun tahi katajan hiiliä, panivat yhden kerrallaan maaperäkivelle ja iskivät hiileen niin suurella pyöreällä kivellä, minkä vain nostaa jaksoivat. Se antoi kajauksen, jos ei juuri niin kovan kuin pyssy, niin ainakin sellaisen, että se heille vältti.
Kokon palaessa istuivat vanhemmat ihmiset kokon ympärillä keskustellen vuodentulotoiveista, ilmoista ym. Nuori kansa katseli seisoallaan sekä oman että naapurikylän kokonpaloa. Aina kun joltakin kokolta ampuminen kuului, vastattiin Niemelän kokolta ampumalla. Vihdoin sanoi kyttä-Jussi:
— Nyt minä olen jo osakseni ruutia polttanut. Jos kuka tahtoo vielä ampua, niin maksakoon minulle ruutirahan ja ampukoon sitten vaikka koko yön.
Pian ilmestyi halukkaita ampujia ja maksajia, jotka vuoron perään ampua kajahuttelivat.