Jos ei naida naapurihin tahi taammaksi tahota, olen ilmankin ikäni tyttönä isän tykönä. Tiivi on tyttönä eleä, nätti on olla neitosena: ei toruta torkunnasta, makoamasta ei manata, ei oo huolta huhmarelle, kiirettä käsikivelle. Appi ei hauku ahkioksi, anoppi vesihaoksi, kyty kynnysportahaksi, nato naisten rynttäriksi.
Sillä aikaa kun nuoremmat naiset olivat vaatteiden pesussa, auttelivat vanhemmat naiset emäntiä pyhäleivoksien valmistamisessa ja paistamisessa. Yrjön vaimo kävi jo murkinalta hameita poimuilemaan. Hän ratkoili sepaluksesta auki tiuhakkohelmahameensa, kasteli sen varissa vedessä, toi kölsän oven huoneensa lattialle ja sen päälle levitti hameensa. Alkoi sitten hulpilosta poimuilla lähtien kauluksesta suoraan alas helmaan saakka. Kymmenkunta poimua valmiiksi saatuaan hän pani laudan poimujen päälle ja kiven laudalle, joka painoi poimut tasaisiksi. Näin hän poimuili koko hameensa pisty pistyltä lisäten toisia lautoja ja kiviä siksi, kunnes sai hameensa poimuilluksi. Sitten poimuili hän tyttärensä siniset verkahelmahameet samalla lailla. Yöksi jätettiin hameet painumaan ja seuraavana arkena ne kuivattiin ja ommeltiin hulpilot taas kiinni ja puettiin ylle kirkkoon lähteissä.
Vähää ennen päivällistä kokousivat kylän poikamiehet Kotimäen kalliolle kokon tekoon. He toivat pitkän riu'un, pystyttivät sen ja panivat vanhan tervasaavin riu'un nenään. Sitten he latoivat pitkiä tervaisia puita riu'un ympärille ja päällimmäiseksi ladottiin tuoreita havuja, ja niin saatiin vihdoin kartion muotoinen kokko valmiiksi. Vähän edemmä kokosta sileän kallion ympärille pystytettiin valkeita koivuja, joita kylän paimenet kotiin tultuaan yhdistelivät pitkillä, ruskeilla ihokiskoisilla tuohilla ja joita tytöt koristelivat tuohisälöillä, painetun langan päillä ja kirjavain vaatteiden tilkuilla, jotka he asettivat terttuina riippumaan. Myös koivujen oksille ripusteltiin tuohen sälöjä, sälpeitä ja hilpeitä, joten tanssilava sai juhlallisen muodon. Kokon puolelle jätettiin portti, jonka pihtipielisenä olevain koivujen latvat taivuteltiin yhteen niin, että portin yläpuoli muodostui kaarevaksi.
Päivällisen perästä lakaisivat naiset huoneidenpuolisen tanhuan ja pojat toivat tuoreita koivuja, jotka pystyttivät rappusten eteen, porstuan ja tuvan nurkkiin. Illansuussa naiset joko poimivat hameitaan tahi kaulailivat pyhävaatteitaan tuvan pitkällä pöydällä. Miehet taasen korjailivat sekä omiaan että naisten kenkiä saunan kylpyä odotellessaan.
Paimenilla metsässä oli pitkä aika iltaa odotellessa. Jo päivän alhaisissa puolipäiväisissä ollessa ajoivat he lehmät ja lampaat Sirkan pohjukkaan. Toiset paimenet vartioitsivat elukoita ja toiset leikkelivät vastaksia ja latoivat vastoja. Ikävissään he laulelivat:
Kule päivä, viere viikko, alene Jumalan aika! Kule päivä kuusikolle, mene päivä männikölle, viere päivä vitsikölle, lennä lehmänlypsykselle! Päästä paimenta kotihin Ukon juhlalle jalolle, taivon taaton tanhuville, piirakoita piirtämähän, voivatia vuolemahan, lämmin kyly kylpemähän, puhdas paita panemahan. Sitten kehtaa keikutella, leikkii lyödä lepetellä kokolla kotimäellä, Ukon tarhan tanhualla.
Kun lehmät syöpäläisten kynsissä eivät tahtoneet kestää Sirkan aukeassa pohjukassa, vaan pyrkivät lehtoon, niin paimenet ajoivat ne Kalmasen ja Siltoin väliseen sopukkaan, jossa oli varvikkoa, ja odottivat siinä päivän alenemista. Jokainen paimen laittoi odotellessaan tuohista seppeleen, jonka sitoi vanhimman lehmän sarviin. Keski-iltojen aikana ajettiin karja kotiin ja hoputtiin:
Prtu kirjo, prtu karjo
Ukon juhlalle jalolle!
Kotiin tultua ei lehmiä ajettu pihaan, vaan kesantopellolle tarhaan. Tarhassa olivat kakot patsaiden tahi seipäiden sijassa ja riu'ut, päät pistettyinä kakkojen reikiin, toimittivat aidaksien virkaa.
Kun lehmät olivat tarhassa, tulivat naiset heti lypsämään. He tekivät aidaksenpäistä ja risuista pussun tarhaan. Kun puut alkoivat hyvästi palaa, niin nostettiin kuivunutta lehmän sontaa tahi ruohoa ja multaa valkeaan, että se paremmin laskisi savua, pusuuttasi, ja savu karkottaisi hyttyset, kärpäset, paarmat ja muut syöpäläiset lehmistä, jotteivät ne teiskuisi lypsäissä. Jos joku lehmä ei tahtonut tulla liki pussua, niin lapset otelivat (ajoivat pois) hyönteiset varvuilla tahi vastalla. Tätä tehtäessä pysyivät lehmät alallansa ja naiset saivat ne rauhassa lypsetyksi. Lypsetty maito kaadettiin saaviin ja kannettiin maitohuoneeseen, jossa emäntä siivihti maidon eli laski sen puusta tehdyn ratin lävitse, jonka pohjalla oli jouhinen talla, lepästä tehtyihin pyttyihin.