Mutta kuta suurempi juhla sitä suuremmat valmistukset, joten ihmisillä tavallisesti suurten juhlain edellä on paljon puuhaa, työtä ja kiirettä, varsinkin aattopäivinä, jotta
saisi juhlan jouten syödä, jouten syödä, jouten juoda, huoletonna huiskaella.
Myös Niemelässä, samaten kuin muissakin taloissa, oli juhannusaattona puuhaa ja häärimistä, kun
pirtti oli pestävänä, penkit puhdistettavana, sillanalus siivottava, hulikoiset huuhdottavat, pyhäleivät leivottavat, piirakkaiset paistettavat.
Jo varhain aamusella kävivät Niemelän naiset pyhäsiivoa tekemään jättäen ulkotyöt toiseen aikaan. Mauno-setä aukaisi tuvan lattiasta pari palkkia ja pari nuorempaa naista pistäysi sillan alle palavat päreet kädessä viskattuaan korit edellensä. Päretulen he pistivät multiaishirsien väliin palamaan ja itse alkoivat ajaa koreihin rojua ja upoa, joka oli pitkin talvea joulusta asti sinne keräytynyt ja säästynyt. Korit täyteen saatuaan he nostivat ne lattialle, josta toiset naiset veivät ne karjapihalle ja toivat taas tyhjät korit sillan alle täytettäviksi. Näin tehden he saivat sillanalusen siivotuksi, jolloin palkit pantiin paikoilleen.
Sitten alkoi tuvan nuohtominen: naiset nousivat pienille pöydille, penkille, pöytärahille tahi muille korkopaikoille ja alkoivat laesta karistaa nokea ja karstaa pitkävartisilla luudilla alas, niin että lattia ja muut alhaalla olevat esineet tulivat vallan nokisiksi. Noki lakaistiin kokoon, pantiin koreihin ja kannettiin pihalle.
Kun tupa oli saatu nuohotuksi, syötiin suuruspala. Sen jälkeen alkoi varsinainen peseminen. Kodassa varistettiin vettä suuressa padassa, josta sitä saavilla kannettiin tupaan. Naiset ottivat tuohivihkot käteensä, ripistelivät ne hiekalla, mättivät varia vettä seinille ja alkoivat vihkojen kanssa hangata. Pitemmät naiset nousivat penkille seisomaan ja pesivät niin ylhäältä kuin suinkin ylettivät. Lyhemmät naiset pesivät alhaalta. Sitten huuhdottiin hiekka seinistä.
Emäntä, Mari-täti ja Helka-ämmä kantoivat suuren joukon puuastioita niin kuin kappoja, ämpäreitä, pyttyjä, saaveja, kirnuja, tyllejä, maitotiinuja ym. tupaan pestäväksi. Puhtaiksi saatuina ne vietiin ulos kuivamaan. Sitten pestiin tuvassa olevat huonekalut niin kuin pöydät, penkit, tuolit, rahit, jakut ja lavitsat sekä viimeiseksi tuvan ja porstuan lattia. Mauno-setä varusti suuren joukon näreenhavuja, joista osan ripisteli tuvan ja porstuan lattialle, osan pani oksina tuvan ja porstuan kynnyksien alle, sitten kun lattiat olivat kuivaneet. Märkään tupaan ei päästetty ketään sisälle. Murkina syötiin ulkona.
Murkinan jälkeen ja levättyä menivät nuoremmat naiset järven rannalle pesemään pyhänä tarvittavia hienoja vaatteitaan niin kuin paitoja, ylisiä, huntuja, liinaviittoja, esiliinoja, rihmasukkia, kalsuja ynnä muita hetaleita, jotka he sitten asettivat nurmelle ja varpujen päälle kuivamaan. Työskennellessään tytöt lauloivat:
Kaks on kaunista kesällä, kaksi ilman kannen alla: lehti puussa, ruoho maassa, minä kohta kolmantena: minä lehti liehumassa, minä kukka kuulumassa, minä heinä heilumassa. Omenina me olemme ja kulemme kukkasina, matkustamme mansikoina vaellamme vaapukoina: käymme parvessa parasna, piikajoukossa pisinnä, valkehinna vaimoloissa. Mikäs meidän neitosien, mikäs meidän tyttösien: kun me suureksi sukeemme ja kasvamme kaunihiksi, kulkevi sana kylälle, tieto toisehen talohon, naivat sulhot naapurihin, ottavat omille maille, oman pellon pientarille, isän ikkunan näylle.