Ällös tuhma tulkokana, kävynkanta käykökänä; kun ei tulle tuuhiammat, koreammat kohti käyne. En minä sinä ikänä, kuuna kullan valkeana nuku nurjuksen nutulle, väsy värkin turjukselle, painu paikkakukkarolle, rajakengälle rakastu!
Varjele vakainen Luoja, kaitse kaunoinen Jumala tätä neittä joutumasta, saamasta tätä tytärtä viinavillin vuotehelle, hurstille humalahurjan, olutjuojan olkiloille, piippusankarin savuille!
Varjele vakainen Luoja, kaitse kaunoinen Jumala joutumasta juomarille, saamasta kyläratille! Kävis tuo joka kapakan, joka kannun kallistaisi, ostaisi joka oluen, joka viinan viilettäisi, viinan pantiksi panisi vaimoltansa vaattehetki; itse vaimonsa vetäisi, puolisonsa puotteleisi, kylmäisi kylävälille, joka tielle juohattaisi, heittelisi heinätielle, salotielle saatteleisi.
Tuo Jumala toinen miesi, toinen miesi ja parempi, jok ei virsi viinan kanssa, ei tuiski tupakan kanssa, huiski ei humalapäässä, piippuu suussa ei pitele, joka ei heitä heinätielle eikä saattele salolle, jokitielle juohattele, kylmätä kylävälille; riko ei rintasolkiani, katko kaulaketjujani.
Jo ajoissa lauantaina saapuivat rippilapset kirkkoon, jossa rovasti tutkisteli heitä ja otti heidät sunnuntaina ripille.
Kesäkuun alussa poltettiin kaski. Mikä kohta jäi palamatta, se vierrettiin; so. pantiin puita ja risuja palamattomalle paikalle, sytytettiin puut tuleen, ja kun ne olivat yhdessä kohden maan pinnan polttaneet mustaksi, niin sitten työnnettiin palavat puut pitkillä kangilla toiseen kohtaan. Näin jatkettiin kaskenviertoa siksi, kunnes joka paikka kaskessa oli palanut. Tämä oli sangen vaivalloista ja raskasta työtä, kun se oli tehtävä kuumalla ilmalla. Kyllä siinä viertäjiltä hiki läksi otsasta ja muustakin ruumiista. Sitä toimitettiinkin riihikko päällä. Kun noki tarttui hikiseen pintaan, niin olivat viertäjät enemmän pirun kuin ihmisen näköiset, josta syystä heitä kutsuttiinkin kaskipiruiksi. Kaskentekoaikana lämmitettiin sauna joka ilta.
Kun kaski oli saatu mustaksi, pantiin aita ympärille. Sitten poltettiin kalikot ja niin oli kaski valmis kynnettäväksi. Kasken tekoon ottivat osaa kaikki työllä käyvät henkilöt, niin miehet kuin naisetkin; ainoastaan kyntäjät olivat omissa toimissaan.
Juhannuksen vietto
Kokon teko. Karjan kotiintulo. Tarhapussu. Kokon poltto ja uhraaminen. Nuorukaisten leikit: pitkää piikaa ym. tansseja. Taian teot. Aarre. Kirkossa käynti. Iltapuolen vietto.
Korkealle kohosi juhannusaurinko taivaslaelle ja loisti siellä täydellä valollaan ikään kuin ylpeillen siitä, että hän oli voiton saanut pakkasesta puhurin pojasta, joka kaiken luonnon oli kahleisiinsa kytkenyt koko talven. Heleästi laulelivat linnut luonnon suuressa salissa ja ilomielellä niitä ihmiset kuuntelivat kinastelematta ylimmäisistä istuimista ja eturiveistä. Koko luonto oli pukeutunut juhlapukuun ja juhlallinen oli ihmistenkin mieli; sillä nyt oli tulossa kesän suurin juhla, Ukon juhla, jota esi-isämme olivat jo ammoisista, ylimuistoisista ajoista Ukon kunniaksi viettäneet.