Keski-iltoin aikana kokoontui kylän nuoriso Kotimäelle leikitteleimään. Pienemmät pojat kokoilivat havuja ja risuja kokon sijalle ja polttaa rätisyttivät niitä sekä ampuivat hiilillä. Vähitellen kokoontui vanhempiakin ihmisiä nuorten leikkejä katsomaan. Kotona olijat joko lukivat tahi veisailivat suvivirsiä. Nuorukaiset erkanivat myöhään kotiinsa, jossa illallisen jälkeen kävivät makaamaan päättäen juhannuksen vieton.
Arkiset askareet
Sisältö: Kasken kaataminen. Vastojen teko. Lehden riipiminen.
Käärmeenpurema. Käärmeen vihojen loitsiminen. Tukkujen teko.
Papumaan kitkeminen. Nippujen teko. Pietarin päivä. Lammasten
pesu. Tyttöjen laulu.
Juhannuksesta päästyä aloitettiin Niemelässä kasken hakkaus. Isäntä kävi merkitsemässä lehdon Piesossa, mikäli sitä oli hakattava. Naisille ja ensi kesää työllä käyville pojille teroitettiin kassarat (vesaimet), joilla he karsivat oksat puista ja hakkasivat vesat ja vitsakset poikki. Vesoessaan he kiskoivat tuohia. Niistä tehtiin hiplummista (hienommista) pesuvihkoja, jotka punottiin heti ja käärittiin vihkoiksi. Jäykemmät tuohet käärittiin käähkärölle ja niistä tehtiin virsuja. Kaikkein jäykimmät kerittiin kerälle ja ne tehtiin tohveleiksi. Mitä eivät vesojat ylettäneet maastajaloin kiskoa, sen he kiskoivat sitten kun koivut oli kaadettu.
Kun miehet arvelivat naisten saaneen jonkun verran vesosta, he menivät terävillä kirveillä kaskea kaatamaan. Kasken hakkuu toimitettiin tavallisesti yläkuulla, jotta maa paremmin vesoittuisi eivätkä aitapuut niin pian mätänisi. Ainoastaan jos oli tehtävä raivinkia — notkomaata raivattava heinämaaksi tahi muuta maata uudispelloksi — niin silloin hakattiin puut alakuulla, jottei maa vesoittuisi. Kaskea alettiin hakata tuulen alta, joten kaikki puut kaatuivat yhtäännepäin. Paksuimmista puista kolottiin (kuorittiin) tyvet, jotta ne paremmin kuivuisivat ja pihkettyisivät.
Kaskea kaataessaan katsoivat miehet tarkoin mitä tarvekalua mistäkin puusta saadaan. He ottivat kaskesta lusikka-, kapusta- (leivi-), karttu-, vartta-, kaplas- ja keträpuita sekä telikon (takareen) jalas- ja kärrinpaltsta- (palsta-)koivuja, resla- ja saahka- (ajo-)reen reunapuita, vemmeltuomia, aisakoivuja, saarapuita, sonta- ja levityshankopuita ym. tarvekalua. Nuoret pojat ottivat emännälle härkkimiä ja hierimiä. Muutamia lehti- ja havupuita jätettiin kaatamatta siemenpuiksi. Ukkomiehet kiskoivat virsu- ja tohvelituohia sekä kattolevyjä. Kotiin tullessa iltasilla oli jokaisella, niin hyvin vesojilla kuin hakkaajilla, jotain kantamista, muutamilla olikin täysi kannalmus. Ukko-Laurikin toi kerän ja pari käähkäröä tuohia, jonka nähtyään Helka-ämmä sanoi:
Hyvä on ukko huononenkin: tuopi tuulellakin, saapi sateellakin, tuopi tuohta virsukseen, pajun niintä paulakseen.
Kun kaski oli vesottu ja hakattu, alkoivat miehet ajaa lantaa pellolle ja naiset kävivät leikkelemässä metsästä vastaksia, jotka he kantoivat kuormalla kotiin ja latoivat. Ladotut vastat pantiin kammitsalle, kaksi vastaa kullekin kammitsalle. Kolmesataa kammitsaa vastoja arveltiin riittävän vuoden tarpeiksi. Vastat laitettiin tallin luhtiin seinävierille, raavilo-orsien (päätöorsien) väliin ja vartaille kuivamaan. Kuivaneina ladottiin vastat tallinluhdin nurkkaan.
Vastojen teon perästä alkoivat naiset lehden riipimisen. He ottivat riihikkoja tahi muita ruohtimisia paitoja, joihin riipivät haavan, pajun ja lepän lehtiä, jotka sitten kantoivat kotiin ja hajoittelivat tuvan lattialle kuivamaan. Tämä oli lapsista hauska, kun he saivat lehtien päällä ketturoida (piehtaroida) ja tehdä lehdistä rääniköitä. He käänsivät haavan lehden nelin kerroin, pureksivat hampaillaan kolme tai neljä viivaa vinoon lehteä ja niin oli räänikkä valmis. Näitä he sitten toisilleen kaupittelivat ja ottivat maksuksi puusta tehtyjä ympyräisiä rahoja. Kun lehdet olivat kuivaneet, ne kannettiin elohursteilla kölsän karsinaan ja syötettiin talvella lampaille. Uusia lehtiä tuotiin tupaan kuivamaan. Näin pitkitettiin lehden kantoa siksi, kunnes alettiin papua kitkeä ja pellonpientareita niitellä. Aamurupeamalla, kun metsä oli kostea, levittelivät naiset lantaa pellolla tahi tekivät muita kotiaskareita.
Eräänä päivänä, kun Niemelän naiset olivat lehtiä riipimässä Vaitin kivikkomaalla, tunsi Sohvi jotain pistosta varpaassansa. Hän katsahti jalkoihinsa, jossa suuri mustankirjava käärme mateli. Hän pelästyi ja huusi toisille naisille: