Hoi, soi, soi, soi: mene nälkä Närhivuoreen, puute Petäjänmäelle, hoi, soi, soi, soi!
Sitten otettiin kampsut keralle ja tultiin pellolle leikkaamaan. Lauantai-ilta kun oli, niin lakattiin työstä aikaisemmin. Illallisen jälkeen kylvettiin sauna ja sitten alkoi tavallinen talkoonjuonti. Nuoret menivät naapuritaloon tanssileikkiä pitämään, vaan vanhempi väki jäi talkootaloon.
Isäntä kantoi pöytään viinaputelin, josta vanhemmat miehet tekivät norria ja ryyppivät. Kun viina oli kulmiin kavahtanut, niin käytiin voimia koettamaan voittosilla, väkikartun vedolla ja sormikoukulla. Savon Pietu, joka oli vahva sormikoukun vetäjä, pani sormensa koukkuun, meni pienen Pentin eteen ja sanoi uhkamielin:
Tuossa isäsi kiiskiä keittää,
konnan päätä kiehauttaa.
Pentti pani sormensa Piedun koukkuun ja kiivas taistelu syntyi.
Vihdoin voitti Pentti ja sanoi:
Ken uhaten sotaan menee,
se häpeällä haudataan.
Nolona Pietu väistyi ja meni tallin luhtiin makaamaan. Vähitellen väsyivät vihdoin kaikki juopot, ken viinan vaikutuksesta, ken voimain liiallisesta ponnistuksesta. Tuvan lattialle tehtiin olkivuoteet ja siinä oteltiin unta aamuun asti.
Sunnuntaiaamuna pidettiin rukoukset, juotiin kahvi ja syötiin murkina. Vieraat ottivat kiittäen jäähyväiset ja menivät ken kotiinsa, ken kirkkoon ja kuka mihinkin. Isännän pyynnöstä jäivät likeisimmät sukulaiset vielä Lippolaan pyhäpäiväksi. Myöskin Niemelän väki pyydettiin jäämään sinne.
Sunnuntaiaamuna varhain kävi Juhana hakemassa isälleen nuoren hiirakkoruunan, jolla hänen isänsä Niemelän lautamiehen ajoi kirkolle.
Kun murkinalehmät oli lypsetty, tytöt menivät Juhanan huoneeseen ja kävivät makaamaan uuteen sänkyyn. Kun Juhana arveli tyttöjen nukkuneen, hän meni myös huoneeseen ja sai puhutella morsiantaan muiden tyttöjen nukkuessa ja huomaamatta. Sormuksiakin silloin jo näytettiin ja nepä kyllä antoivat puheen ainetta. Vihdoin Juhana kysyi: