Ruokasiunauksen perästä veisasi Mäkelän isäntä toisten kanssa:
Vuos hyvyydelläs kaunist kanss, niin kyntö, kylvö kasta maass, ja laiho kauniist kasvata, meit armiaast jällens iloita.
(Vvk. 316:11)
Pöydästä noustua kiittivät kaikki vieraat talon emäntää ja isäntää, ja toivottaen toisilleen runsasta vuodentuloa erkani kukin kotiinsa.
Touontekoa alkamaan läksivät kotoa kyntäjät ensiksi. Isäntä mittasi kauroja kapalla aitan salvosta säkkeihin, jotka nostettiin hevosten selkään. Sitten isäntä istausi siemensäkin päälle hevosen selkään ja läksi ajamaan eellimmäisenä. Toiset kyntäjät tekivät samaten ja ottivat atran olkapäillensä hevosten selkään. Kartanolta lähteissä kohottivat miehet lakkiansa ja sanoivat:
Lähde Jumala avuksi!
Metsähalmeelle päästyä laskettiin atrat ja siemensäkit hevosten selästä halmeen veräjälle ja valjastettiin hevoset atrain eteen. Toiset miehet istahtivat tupakoimaan sillä aikaa, kun isäntä meni kylvämään. Isäntä pani siemensäkistä kauroja kylvösäkkiin, otti säkin olallensa, nosti hattunsa seipään nenään ja ripsi ensin siemeniä itäänpäin, sitten etelään, länteen ja vihdoin pohjoiseen sanoen viskatessaan:
Itätuuli kesän tuopi, kesä siemenen sirottaa, etelä elohon saattaa, kaiken kasvun kasvattaapi. Länsi lämpimän lähettää, lämpimä terän tekeepi, pohjoinen pahurin poika! pysy kylmässä kylässä kekriin asti keikkumatta.
Sitten isäntä alkoi kylvää ja nuorin kyntäjä sai käydä hänen rinnallansa ja pistellä sikkeloa. Kylväissään lausui isäntä:
Minä kylvän kyyhättelen Luojan sormien lomitse, käden kautta kaikkivallan tälle maalle kasvavalle, aholle ylenevälle.