Pistä tänne piikasesi, laita käskyn kuulijasi viitsimään mun Viljoani, kaitsemaan mun karjoani ennen käymistä emännän, katsomista karjapiian, emännän epäpätöisen, ylen kainun karjapiian.
Suka kultainen kuvoa, hopeainen harja hanki, kampa vaskinen varusta oven pihtipuolisehen, johon karja kaariseikse, viitsikse emännän vilja. Yöt käyös suka kädessä, päivät kampa kainalossa, kenenkänä keksimättä, kunkana kadehtimatta. Katso karja kaunihiksi, viitsi vilja virkeäksi, sui ilveksen iholle, metsän uuhen untuvalle, jotta karja kaunistuisi, eistyisi emännän vilja!
Sitten emäntä viskasi ruisolkia kunkin lehmän eteen sanoen jokaiselle erikseen:
Syö ruokasi rumasti,
pidä pintasi lujasti!
Kun emäntä arveli lehmäin syöneen olkensa, hän vei hauteet, joista jakeli kullekin lehmälle osansa.
Mari-täti ajoi lampaat läävään, teki niille juotavan, johon hienonsi jäniksen pipelot sekä pani jauhoja ja suoloja sekaan. Juottaissaan hän saneli:
Laitan läävään lampahani, väätän villakuontaloni sukuansa siittämähän, villojaan viruttamahan. Siittäös suureksi sukusi, kaksin, kolmin, kantamasi, villa pitkäksi viruta, tiheäksi tihkuttele, hyvänsuovan mieltä myöten, pahansuovan paitsi mieltä.
Iltasella isäntä talutti hevoset talliin ja lausui:
Työnnän talliin tammaseni, runttaan ruunani nipulle, soimen eteen valjut varsat. Iki Tiera Turjan poika, lumisorkka, luukavio! Tule tänne katsomahan, tarkasti tähystämähän, kun tuon ruunani nipulle, hevoseni heinäkoolle. Vaali varsani hyvästi, hevoseni herttaisesti: heinät hienosti hajoita, ripistele ripeästi, jotta hepo heinät söisi sekä pintansa pitäisi. Seiso yöt suka kädessä, päivät kampa kainalossa, sui karva kaunihiksi kiillota kimeltäväksi!
Sitten isäntä viskasi hevosensa eteen metsästä tuodut heinät, mustikan- ja puolukanvarret. Hevosten syödessä isäntä pyyhki haisupihkalla (saatanan sonnalla) kolme kertaa kutakin hevosta pitkin selkää ja kupeita, jonka tehtyään hän viskasi pyyhkimensä ulos tallin akkunasta ja sanoi: