Kun olit isäs kotona, olit kuin orithevonen tahi tamma sälköäinen, kait kuin pässi päätä puskein, hepo hänteä ravuten. Isäs kutsui kukkaseksi, emos päivän nousennoksi, siskos silmän sirkkuseksi, veikkosi veden kalaksi. Kasvoit sä talossa tässä korkian isän kotona: ei ollut huolta huomisesta, ei surua suuruksesta. Kysymättä kait kylässä, naukumatta naapurissa, ei toruttu torkunnasta, makoamasta ei manattu.
Kun viedään toiseen talohon, perehesen vierahasen, toisin on siellä, toisin täällä, toisin toisessa talossa. Toisin ukset ulvaisevat, toisin sanovat saranat, et osaa ovissa käydä, veräjissä vieretellä. Et tunne puhua tulta etkä liettä lämmitellä talon emännän tavalla, talonmiesten mieltä myöten. Kysytellen käyt kylässä, lausuellen naapurissa. Saat toria torkunnasta, manauksia makuusta.
Ei sinua isäsi myönyt eikä kaupannut emosi, itse kauppasit katala, itses hullu hukkajaisit. Vaihdoit armahan isäsi armottomaan appehesi, vaihdoit ehtoisen emosi ankarahan anoppihin, vaihdoit viljo veljyesi kyyryniskaiseen kytyhyn, vaihdoit siskosi siveän naljasilmähän natohon.
Appi haukkuu ahkioksi, anoppi vesihaoksi, kyty kynnysportahaksi, nato naisten rynttäriksi.
Vastaukseksi morsiamen puolesta lauloi Sipretin Vemi:
Pian mä pahoista pääsen: apin taudilla tapatan, anopin susilla syötän, kydyn laitan kyntämähän, nadon naitan naapurihin.
Sitten hän moitti morsianta laulaen:
Otetaan nyt ohko meiltä ja viedään viraton piika, saunan lattian lamoja, saunan penkin painelija: silta painui, palkit notkui, vuoliaiset voivotteli tämän kämpsän kääntyessä, laiskan lötkön liikkuessa.
Tähän kuppari-Maija vastasi laulaen:
Älä naura toisen naista, moiti toisen morsianta. En minä emoa kiitä, en emoa, en isoa: lasna laiskaksi opetti, piennä penkin istujaksi. Sitten tunki turnukselle, pani paikkakukkarolle. Ei osannut sinun emosi, eipä emo kultaisesi taiten tainta istutella, taiten tainta kasvatella, panna paikoille hyville, leivänsaajan leuan alle, vaan hän laittoi lapsosensa, pisti pienen piikasensa surman suuhun, kalman päähän, pahan miehen puolisoksi iäksensä itkemähän, kuupäiväksi kujertamaan. Ei niin iltaa, jottet itke, ei niin kuu, jottet kujerra. Illat itket ikkunoilla, aamut aitan rappusilla, puolipäivät porstuassa, keski-illat kellarissa, viikkokauet veräjän suussa, kuukauet kujan perässä: Tuolla mun näkyy kotini, kujan katto kuumoittaapi, isän ikkunat näkyvät, emon saunat lämpiävät.