Heti murkinan perästä käski Lippolan isäntä sulhasen valjastamaan hevosensa ja menemään Niemelään noutamaan appensa ja anoppinsa häihin. Sulhanen teki niin.
Kun hän oli tullut Niemelään, kysyivät appi ja anoppi häneltä hyvin hetaasti kuulumisia. Vävy vastasi kaiken olevan hyvin ja sanoi tulleensa isänsä käskystä hakemaan heitä häihin.
Sillä aikaa kun vanhemmat varustausivat lähtemään, vävyä syötettiin ja juotettiin, jonka jälkeen käytiin rekeen ja ajettiin Lippolaan. Siellä heitä iloiten otettiin vastaan, syötettiin ja juotettiin.
Heti kun sulhanen oli lähtenyt Niemelään, vei sulhasen sisar morsiamen karjapihaan, ensin talliin, jossa hän näytti lehmät, virkkoi niiden nimet ja selitti mitä asiaan kuului. Sitten he kävivät hieho- ja lammasläävissä sekä viimeiseksi sikopahnassa. Jokaisen suojan kynnykselle, missä he vain kävivät, pani morsian vaskirahaa, jotka kaikki nato korjasi.
Kohta murkinan perästä meni nuorin nuodemies, Mauno setä, rouhehuoneeseen, toi sieltä elohurstillisen rouheita, heitti ne tuvan lattialle ja sanoi:
— Tuossa on vanhimmalle nuodemiehelle kaaliksia, joista saat kuokkakaalin keittää!
— Vie, vie rouheet sinne, mistä ne olet tuonutkin, ei niitä nyt tarvita, kun on oikeitakin kaaliksia, mistä saa kuokkakaalin keittää, sanoi seppä.
— Kaaliksia on kyllä, sekä syltättynä että pantiossa, kumpia vain haluatte, virkkoi emäntä.
— Tietysti valmiit ovat paremmat, tuokaa niitä, pyysi nuodemies.
Emäntä toi kaaliksia ja nuodemies kävi isännän kanssa aitasta hakemassa sekä raavaan- että sianlihaa, jotka isäntä hakkasi ja nuodemies kantoi pataan. Siihen emäntä laittoi sitten muut keitinneuvot. Nuodemies oli olevinansa kaalinkeiton hommassa ja kehui, että hän osaa keittää oikein kunnollisen kuokkakaalin.