— Hyvää päivää! Minä olen kuokkamiesten liitollinen, sanoi Tolja korkealla äänellä, kun tuli puolenpäivän rinnassa häätaloon.
— Vai kuokkamiesten liitollinen sinä olet. Terve sitten tultuasi! virkkoi seppä. Paina puuta ja virka kuulumiset.
— Ei kuulu kummempaa eikä näy tään ihmeempää; kuulumiset ovat näkyvissä, vastasi Tolja ja kävi istumaan.
Nyt tarjosi isäntä Toljalle tuloryyppyä. Tolja otti viinapullin käteensä, nousi seisoalleen ja lausui korkealla äänellä:
No iloitse sinä häähuone! Mies, vaimo on Herralt yhteen luotu, hänelt siihen siunaus suotu, hän häähuoneell onnen tuonee. (Vvk. 328:1)
Tämän lausuttuaan hän ryyppäsi ja antoi pullin takaisin. Kun Niemelän isäntä ja emäntä olivat syöneet ja juoneet, emäntä meni yhdessä talon emännän ja juohtomiehien emäntäin kanssa morsiamen huoneeseen lahjakaluja valitsemaan. He määräsivät yksissä tuumin, mitä kullekin piti annettaman. Jokaiselle annettavat lahjukset, jos nimittäin niitä oli useampia vaatekappaleita, sidottiin säärisiteellä kiinni. Iso joukko jätettiin kuokkamiesten ym. varalle. Sitten laitettiin lahjukset hurstin (lakanan) sisään. Kuokkamiehiä alkoi keräytyä häätaloon.
Kirkkomiesten keralla tulivat pitäjän lukkari, koulumestari ja suntio häihin. Kun Lippolan isäntä oli kirkonmies, oli hän kutsunut muutkin kirkonpalvelijat häihin. Kun tuloryypyt oli annettu, heille laitettiin kahvia, jonka nautittuaan he laittoivat itselleen puolikuppiset. Kun ne oli valmiiksi saatu, nousi koulumestari seisoalleen pöydän päähän ja lausui:
Antaako isäntä luvan, salliiko saman emäntä, suvaitseeko sulho kuulla, eikä mieli morsiamen pahastuisi paljon siitä. Eikö vierahat vihastu, jos mä runoille rupean, lausun mielilauseheni näissä juhlissa jaloissa, avion alkumenoissa, kun on kielelläin kipunat, suussani sanan säkenet? Se on varsin vanha liitto, jonka Aatami aloitti sekä Eeva ensimmäisnä antautui aviosäätyyn. Luoja itse häihin laittoi, Kaikkivaltias varusti oksille omenat syödä, virran veden häissä juoda. Jumala ol juohtomiessä, taivaan joukko hääväkenä. Siin oli hurskaus huvina, viattomuus viehättinä. Siin ei häitä hämmentäneet kunnottomat kuokkamiehet eikä viina vietellynnä, olut mieltä ottanunna eikä tuprunnut tupakka, savu silmiä soaissut. Asunnoksi annettihin yrttitarha yksinänsä Paratiisissa pyhässä Aatamille ainaiseksi Eevan kanssa kahden kesken viettää ikänsä ilossa, vaan koska vahinko sattui, että ottivat omenan, jok ol kerran kiellettynä, se se syntihin sysäsi, pyöräytti pyhältä tieltä. Siitä arvonsa aleni, katosi Jumalan kuva, alastomuus astui sijaan, tuli vaatteista valitus. Tuosta suuttui suuri Luoja, kiivastui pyhä Jumala, ajoi Aatamin aholle Paratiisista pyhästä Evan kanssa kahden kesken, mutta lupais Lunastajan ihmiskunnan auttajaksi. Hänpä tänne tultuansa uudisti avioliiton, kun hän häissä Kaanahassa veden viinaksi varusti. Vielä nytkin sama voima itkun muuttaapi iloksi. Sitä mekin sydämistä toivomme toden perästä tälle parille pyhälle aviota alkaessa! Siunatkohon suuri Luoja teitä aina armossansa! Varjelkoon Hän vakaisesti vaaroista ja vahingoista! Ole Luoja ohjaajana, Isä armias apuna, Kaitsijana Kaikkivalta tälle parille pyhälle, jonka sä itse yhistit toinen toisensa avuksi! Anna onni, suo menestys aina täällä eläessä! Siunaa pitkällä iällä, runsahalla ravinnolla! Että saisit silmillänsä nähdä lapset lapsiensa kulkevan totuuden tiellä isänmaallensa iloksi, kansakunnan kunniaksi! Vihdoin mentyä manalle täältä tuonelan tuville saata heitä hääsalihin ikuisihin asuntoihin voiton virttä veisaamahan, pyhäin pariin pauhaamahan!
Tämä runo näytti hyvin liikuttavan kuulijoita ja etenkin morsiusparia. He kiittivät koulumestaria. Kun kahvikapineet oli korjattu, kannettiin kuokkakaali pöytään sekä muutakin ruokaa. Kun kaikki olivat pöytään istautuneet, tuli vanhin nuodemies morsiamen ja kaason keralla tupaan. Nuodemiehellä oli suuri ikoinen vaatenyytti olalla ja ruoska kädessä. Päästyään keskilattialle hän otti hatun päästään ja veisasi:
Uhrini minä annan, lahjani edeskannan: rukoukset ja psalmit Sinull kiitokseks on valmiit.