Kun nuodemies oli veisunsa lopettanut, seppä veisasi pöydästä hänelle vastaan:
Sen sydämestän soisin, ett kiittää sinua voisin etkäs minult muuta ano, kuin pyhä kirja sanoo. (Vvk. 362:6, 7)
Laulun loputtua astui nuodemies seuralaisineen pöytään entiselle paikalleen. Hän laski vaatenyytin lattialle ja istausi. Kohta hän kumminkin nousi seisoalleen, kun morsiamen äiti antoi hänelle lahjukset talon isännälle annettavaksi. Hän sijoitti lahjukset ruoskan varren nenään, nosti ne korkealle ja sanoi kuuluvalla äänellä:
— Tässä on lahjaa morsiamelta talon isännälle: vähästä varasta ja hyvästä mielestä; ottakaa vastaan mielihyvin ja kiitollisina.
Isäntä otti lahjukset ja vastasi:
— Suur kiitosta ja paljon kiitoksia! Jumala häntä terveenä pitäköön, antakoon onnea ja menestystä!
Sitten annettiin samalla tavalla emännälle paita, saransininen verkahelmahame, esiliina, kintaat, sukat ja vöylisvyö ilman vöylisiä, jotka emäntä otti vastaan samoin sanoin kuin isäntäkin.
Sulhaselle annettiin lahjaksi paita ja kalmuukkivyö. Nato sai yliset, sukat, lapset, esiliinan, pyyhkeen ja vöylisvyön. Juohtomiehille annettiin paita, kintaat ja pyyhe, juohtomiesten vaimoille kaksi paria sukkia, esiliina ja vöylisvyö. Nuodemiehet saivat kukin lapaset ja kaaso esiliinan. Kun asianomaisille oli lahjukset jettu, annettiin niitä sitten talon perheelle, häävieraille ja kuokkamiehille viimeiseksi. Ensin annettiin lahja Toljalle seuraavin sanoin:
— Kunniallisten kuokkamiesten liitolliselle Toljalle.
Tämä otti lahjukset ja lausui: