Seuraavana aamuna varhain herätti vanhin juohtomies keskimmäisen nuodemiehen saunaa lämmittämään. Noustuaan vuoteelta sanoi Antti:
— Kuka koiranleuka lienee sitonut vastan minun housuni kaulukseen?
Hän päästi vastan irti ja havautti Mauno-sedän. Sitten he pitivät neuvottelun, jossa päätettiin, että Mauno-setä kun on vanha mies, ei viitsi käydä kuljettelemaan ihmisiä edestakaisin, vaan sen saa tehdä Antti, joka on nuorempi. He vaihtoivat siis toimia. Mauno-setä otti apulaisekseen sulhasen veljen, joka siihen mielellään suostuikin, ja pani saunan uunin lämpiämään. Aina välistä kävi Mauno-setä tarkastamassa, miten työ tulee tehdyksi.
Jo aamuhämärissä, kun hääväki oli murkinalla, tuli seudun kuuluisa noita häätaloon kuokkavieraaksi. Isäntä meni häntä tervehtimään, pyysi vierasta istumaan ja tarjosi hänelle tuloryypyn. Heittäen hatun päästänsä vieras ryyppäsi ja istausi penkille hyvin mahtavan näköisenä. Ruualta päästyä vei morsian Riha-Heikille kertapullin ja antoi samalla lahjukseksi pitkävartiset kirjaillut kintaat. Kerran juotuaan ja lahjuksen vastaanotettuaan vieras sanoi:
— Kylläpä sinä, hyvä piikaseni, näyt olevan ymmärtäväinen ihminen, kun hoksasit vanhalle miehelle niin mieluisat ja tarpeelliset lahjukset antaa. Niin lapseni, isäsi ja äitisi ovat viisaita ihmisiä ja niin näyt sinäkin olevan. Olkoon vain onnea ja menestystä uudessa kodissasi!
Morsian kiitti ja antoi sitten rahan sulhaselleen.
Kun talon perhe kävi murkinalle, käskettiin Riha-Heikki myös yhteen neuvoon. Samaan liittoon saapuivat myös Tolja ja Muikkulan Matti ja heidäkin käskettiin murkinalle.
— Jokos nyt harakka haihtui Toljan päästä vai vieläkös se siellä kupajaa? kysyi Matti leikillisesti.
— Kyllähän minä en enää jukkerissa ole, mutta pääni tuntuu olevan niin kuin vanha konttirani ja muuten sitä särkee niin kovin, että luulisi olevan seitsemän vaskiseppää sitä takomassa, vastasi Tolja.
— Sitten sinä tarvitset pohmelonparannusta, sanoi isäntä ja antoi
Toljalle ynnä muillekin ruokailijoille ruokaryypyn.