Päällimmäisenpanoa jatkettiin myöhään iltaan. Keneltä loppuivat pienet rahat, se vaihtoi sulhaselta.
Päällimäisenpanon loputtua, sillä aikaa kun sulhanen lankonsa kanssa luki kertarahoja, vei kaaso morsiamen toiseen tupaan, jossa asetti hänet tuolille istumaan ja käänsi korvallisilla riippuvat hunnun sikot korvuksille. Tätä kutsuttiin pään kääntämiseksi. Kun kuokkamiehet näkivät morsiamen päähineen käännetyksi, he nostivat hänet tuolineen päivineen korkealle ja huusivat joka kerralla:
— Hurraa, hurraa, hurraa!
Samalla tavalla nostivat kuokkanaiset (vaimot) morsianta kolme kertaa ja huusivat joka kerralla:
— Tervetuloa meidän joukkoon!
Nostokaisiksi morsian jakeli miehille tavallista viinaa, vaan naisille hän antoi punaista (siirappi-) viinaa.
Ryypyn saatuaan Tolja käpertyi lämpimässä tuvassa ja pyrki makaamaan. Muikkulan Matti talutti hänet lämpimään riiheen, jonne hän vei olkia alasiksi ja asetti Toljan olkien päälle makaamaan. Iltasen syötyään meni Mattikin riiheen yöksi, kun hän ei sanonut voivansa heittää Toljaa yksinään.
Kuokkavierasten hälvettyä kävivät häävieraat ja talon väki illalliselle. Syödessä he puhelivat päivän tapauksista sekä Toljankin ryyppimisistä. Päätteeksi sanoi Holttolan kirkonmies:
Luonto on tahtoa lujempi, tottumus on tarmokkaampi. Tottumus on toinen luonto, joka vihdoin voiton viepi.
Iltasen perästä tehtiin tilat ja naiset taasen riisuivat miesten jalat ja korjasivat jalkineet. Muu väki kävi tupaan makaamaan, vaan morsiuspari meni huoneeseen, ja lukkari kävi koulumestarin kanssa kamariin maata.