Tämän sattui Tolja kuulemaan ja mitään uhkaamatta, hän antoi Lassin
Matille korvapuustin ja sanoi lyödessään:
— Tuossa on sinulle palkka hyvästä toivotuksestasi.
Matti yritti antamaan takaisin Toljalle samalla mitalla, mutta Muikkulan Matti kieppasi kädet kiinni ja työnsi kaimansa ulos tuvasta. Sen nähtyään läksivät kaikki Junnolan pojat ulos viskoen vihapuheita. Sitten he neuvottelivat vähän aikaa keskenään, käänsivät hevosensa, kävivät rekeen, ottivat ohjakset käsiinsä ja alkoivat laulaen haukkua Lippolaisia:
Kun mä joudun, kun mä kerkeen, niin mä teetän taulun, johon minä kirjoittelen seuraavaisen laulun. Lippolassa ukot on kuin tervakantturoita, yksi on ruja, toinen rampa, kolmas suuri noita. Eikä koko Lippolassa ole kunnon miestä, ei ne kestä katsastella takaa eikä eestä. Lippolan ämmät keittävätten paljasta papurokkaa, enpä minä tään kylän ämmäin vävypoika ookkaan. Tään kylän ämmät sanovat, jott nai mun tyttäreni; ennenhän mä tervaskannon kierrän rekeheni. Lippolassa tytöt ovat mataloi ja mustii, meidän puolen varikset on samanlaiset justii. tään kylän tytöt kirkon luona silkit päässä loistaa, vaan ei osaa jaloistansa likaa poies poistaa. Arkena he ovat aivan riihiryökäleitä, siksipä ei tämä poika katselekaan heitä. Kehnot ovat tavoiltansa, mutta ylpeöitä, vaikka ei he osaa tehdä talonpojan töitä. Hullu minä olisin, jos Lippolasta naisin: typerän ja mitättömän vaimon silloin saisin. Tään kylän tytöt aitoissansa pitkin yötä valvoo, ikävissään itkevät kuin sutten pennut ulvoo. Tämän kylän tytöt on kuin ruppasammakoita, niitä pojat sysivät kuin tervatallukoita.
Tätä laulua olisi tainnut piisata pitkältäkin, mutta kanttori sattui menemään pihalle, ja hänet nähtyään pelkäsivät ja häpesivät pojat niin, että roikkasivat hevosiaan selkään ja ajoivat kotiinsa. Tuvassa ei ollut vähääkään häiriöitä.
Kun kerta oli kannettu, käytiin päällimmäistä panemaan. Nuodemies sanoi korkealla äänellä:
— Nyt on kerrankanto lopussa ja alkaa päällimäisenpano eli pätäköiminen. Nuodemiehen raha on seulassa päällimmäisenä. Hän viskasi samalla vaskirahan seulaan.
— Kuokkamiesten liitollisen rahapas onkin päällimmäisenä, huusi
Tolja viskatessaan rahan seulaan.
Sitten viskasi morsian rahan seulaan ja nuodemies virkkoi:
— Morsiamen raha on päällimmäinen.