Vertanen ei kuullut Rantalan sanoja, vaan luki lukunsa päähän asti, ja Perätalon Matti toimitti veisuun.
Kun väki oli syönyt, korjattiin ruoka yläpöydältä, vaan alapöytään kohennettiin ruokaa vasta tulevien kuokkamiesten varalle. Toisessa tuvassa ravittiin kuokkavieraita kahvilla.
Sitten sulhanen istausi yläpöydän rahille ja pani seulan eteensä. Morsian tuli myöskin siihen kantaen lautasta, jolla oli pulli, ryyppylasi. Häntä seurasi nuodemies ruoska kädessä. Sulhanen täytti viinalla pullin, kertapullin, jonka morsian nuodemiehen johdolla vei talon isännälle.
— Tuoppisi tulee, kannusi kohisee, sanoi nuodemies isännälle morsiamen ryyppyä tarjotessa. Ryypätessään isäntä sanoi:
— Olkoos onneksi!
— Nauttios terveydekses! vastasi nuodemies.
Ryypättyään pani isäntä pullin takaisin lautaselle sekä viisi hopeaista ruplan kappaletta, josta morsian kiitti ja vei rahat sulhasen seulaan. Sulhanen täytti taas pullin oluella ja morsian vei sen talon emännälle samalla tavalla ja sai rahaa, jonka hän taas vei seulaan. Sitten vietiin kertapulli kuokkamiesten liitolliselle, joka ryypättyään pani ruplanrahan lautaselle. Näin pitkitettiin kerrankantoa siksi, kunnes kaikki kuokkavieraat olivat saaneet kerran juoneeksi.
Kun kaikki kuokkavieraat eivät olleet ehtineet tulla lahjustenjakoaikana, antoi morsian heille nyt käsivarreltaan kenelle pyyhkeen, kenelle lapaset lahjukseksi kertapullia viedessään. Nuorelle väelle, joka tanssia tapsutteli toisessa tuvassa, kannettiin kerta sinne.
Muiden kuokkavierasten joukkoon olivat myöskin Junnolan pojat ilmestyneet. He eivät puhuneet toisille pojille mitään, olivat vain omissa aatteissaan kokkaillen joskus tylyjä sanoja sekä häävieraille että myös kuokkamiehille. Heillä näytti olevan känkä siitä, kun eivät saaneet Niemelän Kaisaa Junnolan Martille. He pitivät sitä koko kylänsä kunnianloukkauksena. Evelin heistä näytti olevan Lassin Matti, joka alinomaa kuiskaili toisille pojille. Vihdoin kun Matille vietiin kertapulli, niin hän ryypättyään ja muutamia vaskirahoja lautaselle pantuaan sanoi morsiamelle:
Olkoonpas lykkyä ja onnia ja lapsia kuin konnia: kaikki suuripäisiä, joista tulee kerjäläisiä!