Kun häämiehet olivat kylpeneet, kävi nuodemies noutamassa naapuritalosta kylpijöitä. Hekin maksoivat saunarahan. Viimeisinä miehistä käskettiin kuokkamiehet Tolja, Muikkulan Matti ja Riha-Heikki kylpemään. Sillä välin oli nuodemies aristanut hevosensa araksi. Kun kuokkamiehet istausivat rekeen paitasillaan, ajaa karahutti nuodemies aika vauhtia saunalle. Päästyään saunan kohdalle oli hän koettavinaan pysäyttää hevosiansa, ja huusi kovasti: "ptru, ptru, ptru, ptru", mutta samalla hän nyki ohjaksista niin, että hevonen juoksi saunan sivuitse Mertajärven jäälle. Kuokkamiehet rupesivat hädissään huutamaan:

— Käännä hyvä Antti hevosesi ympäri, aja saunalle; muuten me palellumme.

— Kääntäisinhän minä tämän vaikka minne, mutta kun se on pillastunut, niin eihän se tottele ohjaksia, vastasi Antti.

Hän kääntää pyöräytteli pari kertaa ympäri jäällä ja vihdoin ohjasi menemään toisella rannalla olevaan taloon. Päästyään pihalle Antti huusi: "ptru, ptru, ptru, ptruu" ja käänsi pyöräytti hevosensa sukkelaan ympäri niin, että reki kaatui ja miehet kellahtivat reestä tantereelle. Sukkelaan Antti nousi rekeen ja huusi: "ptru, ptru, ptru, ptru", mutta nykäisi hevostansa ja ajaa karautti aika vauhtia alamäkeen jäälle ja häätaloon, jossa hän kyyditsi naisia saunaan ja sieltä takaisin siksi, kunnes kaikki olivat kylpeneet.

— Miksikäs, poikaseni, sinä niin pahasti teit kuokkamiehille? kysyi
Antin isä.

— Enhän minä mitä mahtanut, kun hevonen pillastui ja juoksi niin kuin hurja, vastasi Antti. Ja paitsi sitä eihän heillä ole mitään hätää, kun jumala on keralla ja he pääsivät lämpimään tupaan.

Kuokkamiehet tantereelle jäätyänsä menivät alla päin, pahoilla mielin tupaan, jossa pyysivät vaatteita päällensä ja hevosta itseään kyyditsemään häätaloon.

— Hitto häneen enää menisi koko taloon sinä ilmoisna ikänä, jos eivät vaatteeni olisi jääneet sinne, mutta täytyyhän ne noutaa pois, sanoi Muikkulan Matti vihoissaan.

— Älä, veikkonen, taloa syytä, talo on hyvä. Etkö muista, miten hyvästi meitä siellä on pidetty? virkkoi Tolja.

— Kyllä se mies ei vastedes aja sellaisella oinaalla, sanon minä, kun hän meille uskalsi tämmöiset kepposet tehdä, uhkaili noita ja puri hammasta.