— Suostutteko siis kaikki? kysyi rovasti.
— Jaa, vastasivat toiset.
— Käypäs sinä, Lippola, perheentuvasta kutsumassa pari meidän miestä asian todistajaksi, käski rovasti.
Pian suoriusi sulhanen asialle ja toi tullessaan kaksi pappilan renkiä kerallaan. Rovasti uudisti kysymyksensä.
— Sinun kuulutuskarttasi, Lipponen, tulee hyvin kalliiksi. Minä nimittäin sain viime postissa lähetyskirjan maajako-oikeudelta, jossa ilmoitetaan, että sinä olet nimitetty ja määrätty maajako- eli kompromin lautamieheksi tähän meidän pitäjään, ja minä saan toivottaa sinulle onnea ja menestystä. Tiettävästi sinä mielelläsi maksat kalliimman karttarahan, kun niin arvokkaan viran sait, jonka minä sinulle toimitin, virkkoi rovasti.
Kaikki kolme kumarsivat ja kiittivät rovastia ja ilo loisti kaikkien kasvoista.
Rovasti kirjoitti kuulutuskirjan "pitkään paperiin" ja määräsi karttarahan, jonka sulhanen maksoi.
— En minä viitsi teitä luettaa, kun tiedän teidän molempain olevan selvälukuiset, sanoi rovasti ja toivotti onnea avioliittoon.
Toiset kiittivät, sanoivat jäähyväiset ja läksivät. Kartanolla alkoi jo tulla toisia morsiuspareja kuulutukselle panettamaan.
Juhanassa ei näyttänyt hänen uusi arvonsa mitään vaikuttavan, mutta Kaisa oli niin liikuttunut, että itki ilosta. Niemelän lautamies nosteli tyytyväisenä olkapäitään ja näytti vähän kopeammalta.