— Minä olen niin iloinen, etten voi tänä yönä nukkuakaan, sanoi
Kaisa sulhaselleen kahden kesken.
— Voi kun sinä olet lapsellinen, vastasi Juhana.
— Niin kyllä, kultaseni, olenkin, vaan en minä sille mitään voi, virkkoi Kaisa.
Seuraavana aamuna ajoi Niemelästä sekä morsiuspari että talon väkeä joka hevosella kirkolle, kärrit väkeä täynnä. Saarnan päätyttyä, kun naittilaita alettiin kuuluttaa, mainitsi rovasti ihan ensimmäiseksi:
— Sulhanen, nuori mies, maajako-oikeuden lautamies Juhana Lipponen, Lippolan kylästä ja morsian, nuori neito, kihlakunnan lautamiehen tytär Katriina Niemelä, Niemelän kylästä.
Nyt nousi kirkossa sellainen tohina, että rovastin täytyi käskeä olemaan hiljaa Herran huoneessa. Sen jälkeen kuulutettiin toiset naittilaat.
Tavallisissa kuulutuksissa sitten ilmoitettiin, että Juhana Lipponen on nimitetty maajako-oikeuden lautamieheksi pitäjään. Nyt vasta pääsivät ihmiset asian perille. Tietysti tuli tästä mielihyvää ja iloa sekä Kaisan että Juhanan sukulaisille ja ystäville, vaikka se toiselta puolen herätti pahansuovissa kateutta. Niemelän lautamies käveli entistä keikelämmästi kirkonmäellä ja Mauno-setä pisti entistä mahtavammasti kätensä taskuunsa.
Niemelään tultua pyydettiin sulhasta vielä jäämään kolmanneksi yöksi, vaan hän ei sanonut malttavansa jäädä, kun kotona oli kiireitä töitä toimitettavana häiden valmistuksessa ja muissa puuhissa.
Niemelässä oli myöskin kiirua yllin kyllin. Tommo-Yrjö pyydettiin räätälöimään sekä pito- että makuuvaatteita morsiamelle. Ihan ensiksi hän valmisti uuden kaattuan ja uuden vaipan. — Kaatut oli villaisista lammasnahoista tehty makuupeite. — Sitten hän teki lyhyen lammasnahkaturkin, jonka puuhkoksi pantiin valkeaa jäniksennahkaa, ja pitkän turkin, johon revon koipinahoista laitettiin puuhkot. Myös tehtiin lyhyt sarkaviitta, joka kaulustettiin punaisella veralla, ja rohkamoviitta, joka kaulustettiin valkealla säämyskänahalla. Samaa nahkaa pantiin koristukseksi rinnan kohdalle ja se kirjailtiin erivärisillä langoilla. Vielä pantiin samaa nahkaa vahvikkeeksi ja koristukseksi rohkamon juurille ja nahkan päälle ommeltiin punainen verkatilkku. Muille ei räätäli tällä kerralla tehnytkään mitään.
Suutari-Tuomas kutsuttiin myös tekemään morsiamelle kenkiä. Hän ompeli kaksi paria lipokkaita, joiden suut kaulustettiin punaisella sahviaaninahalla. Myös rinnan päälle laitettiin koristeksi pykälöitettyjä sahviaanitilkkuja. Samaten koristeltiin ummiskengät, vaan ruohinkenkiin ja pieksuihin ei laitettu mitään koristuksia. Myös suutari teki uuden tupen morsiamen luupääveitselle. Valaja-Matti toi morsiamelle uudet vöyliset, jossa oli neulakota. Siihen vielä sijoitettiin uusi tuppi ja musta punaisella tereellä koristettu nahkainen kukkaro, jossa pieniä kapineita säilytettiin.