AABEL. Sitä suurempi syy saada se rukouksen siiville nousemaan.
Ja tiedätkö mitä, veljeni? Minä aavistan, melkein uskon, että Jehova on tämän uhrin kautta tavalla tai toisella lähettävä uutta valoa vaellukseemme.
KAIN. Mutta min' en voi voittaa mieltäni tänä hetkenä. Miksi kiusaat minua? Uhraa yksin!
AABEL. Yksin? Isämme ja äitimme odottavat, Aada ja Silla juuri eloateriaa valmistavat — miksi häiritä näitä valmistuksia?
KAIN. Häiritä valmistuksia! Valmistuksista — aterioista — muiden odottamisestako uhri riippuu — vaikkei itse olisikaan valmis?
AABEL. Miksi tulistut, miksi tahallasi käsität minua väärin? Tiedäthän että pimitetty luontomme usein punoo näennäisiä esteitä.
KAIN. Mutta jospa olisi todellisiakin?
AABEL. Mitä sanot —?
KAIN. Jos en tiedä mistä minun pitäisi häntä kiittää?
AABEL. Ja sinä puhut noin?