AABEL (nousten). Sanoitko jotakin, veljeni?
KAIN (syvästi liikutettuna). En — minä vain ajattelin asiaa. Ehkä — ehkä sentään voisimme koettaa, mieleni tuntuu nyt … tuntuu … kepeämmältä.
AABEL. Nyt olet taas kuin ennen. Valitse, veljeni, valitse!
KAIN (arvellen). Ei, ei! — No, jos välttämättä täytyy, niin valitse sinä minun puolestani.
AABEL. Sinun puolestasi? Ei, Kain! Sitä en voisi koskaan tehdä — se on sinun esikoisoikeutesi.
KAIN. Mitä me synnyn oikeuksista — sinä olet näissä asioissa esikoinen.
Et suostu! No, niinkuin tahdot — minä olen valinnut.
AABEL (syleilee Kainia). Kiitos, Kain! Kuinka iloinen olen tästä päätöksestäsi.
Nyt rientäkäämme uhritarpeita hakemaan.
(Menee.)