AADA. Nii-in. Maista!
AABEL. Ja sitte on minun laumani —
KAIN (hymähtäen). Sekin!
AABEL. — satoaika tullut. Kolme kirkassilmäistä valkoturkkia. Eikö eriskummainen yhteensattumus: kaikki samana päivänä? — Kain! Elouhrin aika on tullut.
KAIN. Se on totta.
AABEL. Minkä päivän määräämme? Huomisen? Ylihuomisenko?
KAIN. Siitä kerkiämme. — Katsokaahan tarkemmin tähkiäni. Maistakaa!
AABEL. Valkea on sydämys … hyvän ovat makuisia…
AADA. Mutta minä jo arvaan, Kain! Nämähän ovat aivan erilaisia, jotakin uutta?
AABEL. Minäkin vähän … oudoksuin … mutta enhän niitä niin tarkoin tunne…