AADA. Ja sinä et ole minulle mitään virkkanut, sinä salakylväjä!
Aivan erinomaista! Tästä se tulee uusi leipä eedeniläisille!
KAIN. Saamme nähdä.
AABEL. Herra antaa aina avoimin kourin, Hänen kätensä ei ole lyhetty!
Mutta mistä käsitit tämän, veljeni?
KAIN. Korvesta tietysti! — Kuleskelen, etsiskelen, vihdoin tämän löydän. Arvelen: mitähän tuostakin tulisi, jos maahan työntäisi? Nyt sen näette!
AABEL. Se oli todellakin onnellinen sattuma.
KAIN. Sattuma? — Se on totta: sattuman varassahan on vielä melkein kaikki. Mutta niin ei ole aina oleva!
AABEL. En ymmärrä sinua?
KAIN. Ymmärtäisinkö itsekään!