LUSIFER. Jatka, Kain, jatka! Pelkäisitkö astua totuuden tietä?
AABEL. — Ja minä kiitän sinua, kaiken hyvän Isä, että olet meille taas uuden armon osottanut ja veljeni hengen tulenvirityksen keksinnöllä valaissut. Minusta tuntuu —
LUSIFER. Sulla onko korvat, Kain? Siellä toinen nokkelampi jo kiitosvirren tulikaarestasi virittää.
MIKAEL. Niin tee sinäkin — sulla syy kahdenkertainen.
KAIN. — Minä kiitän sinua, kiitän siitä ettet tehnyt itse kaikkea valmiiksi, vaan jätit jotain ihmisellekin. Minä kiitän sinua että annoit hänelle älynlahjan, jolla hän voi luomakunnan valtansa alle alistaa, ja minä kiitän niistä —
LUSIFER. Niin: kiitän, kiitän, kiitän — se sopii miehelle!
KAIN. — Minä iloitsen niistä voitoista, jotka jo nyt olemme saaneet luomasi luonnon yli —
LUSIFER. Oikein: sinun luomasi luonnon yli, joka meidän täytyy ase kädessä itsellemme vallottaa!
MIKAEL. Kain! Synti ryntää sisään — taistele vastaan.
KAIN. — luonnon yli, jonka sinä armossasi…