MIKAEL. Puu pois, Kain! Pakene, vielä on aika!
LUSIFER. Totuus esiin! Sydämesi puhtaaksi! Eteenpäin!
KAIN. Minä tiesin sen, minä tiesin sen! Ne eivät sovi yhteen — ja hän ei päästä irti. Mutta minä tahdon! Nyt — juuri — tällä hetkellä —
MIKAEL. Kain, Kain! Kuule minua! Tuo sielusi hurja kiihko —
KAIN (lyöden alttaria puulla ja hajottaen sen). Sinä matelijain luoja ja matelijain jumala! (lyö) Sinä imartelijain jumala! (lyö) Sinä käärmeenlähettäjä! (lyö) Sinä rehellisen työn ylenkatsoja! (lyö) Sinä lihan ja veren syöjä! (lyö) Sinä (lyö) sinä (lyö) sinä —
AABEL (nousten). Kain, Kain! Mitä sinä teet? Älä koske alttariin, se on Herralle pyhitetty!
KAIN. Älä sekau minun asioihini — alttari on minun! (lyö.)
LUSIFER. Oikein!
MIKAEL. Kain!
AABEL (käy Kainiin päin ojennetuin käsin, aikoen häntä hillitä). Älä jatka! Jehovan nimessä asetun tätä pyhän häväistystä vastaan!