SILLA.
Sulle soi jo tuonen lehto,
Unhon virrat hymäjää;
Siell' on, kulta, armas kehto,
Siellä oota ystävää. —
Oi ero niin katkera on!
Päiväkorentojen hyminä
(joella, jonka pinnalla kajastaa outo valostus.)
Tuonen lehdot leppoisat
Sulhon uinahtaa,
Tuonen virrat vilpoisat,
Siellä rauhan saa.
Hämyn linnut siellä soittaa
Ehtoosoittojaan,
Hämyn kukat siellä tuoksuu
Unhontuoksujaan —
Kuuttaren venhot ne vesillä on.
KAIN (tuskissaan). Oi Silla, Silla!
AADA, AADAM, EEVA ja TAAMAR tulevat kiireisesti.
AADAM (tullessaan). Mitä on tekeillä? — Me poikia odotamme eloaterialle — sinä kiirein tänne kutsut — et mitään selitä — silmäsi itkussa…
(Huomaa Aabelin.)
Herra Jumala! Mitä tämä?
AADA. Kuolema — kuolema on tullut!