Niin että mikä se on? Onko täällä pahoja ihmisiä metsässä?
AADA. Ei, ei ole ketään, paitsi me. Se oli vaan sinun oman äänesi kaiku.
TAAMAR. Kaiku? Mitä se on?
AADA. Sitä: kun huutaa metsässä, niin kuuluu sama ääni takaisin.
TAAMAR. Ainako sama?
AADA. Aina.
TAAMAR. Mutta enhän minä huutanut pahasti enkä ilkeästi!
AADA. Kyllä sinä huusit, vaikket luullut huutaneesi. (Panee kätensä Taamarin ympärille). Jos olisit huutanut: sinä olet hyvä, tule luokseni, ystävä; niin se olisi huutanut aivan samalla tavalla.
TAAMAR. Kummallista!
AADA. Niin se on, se vastaa aina samalla tavalla. — Mutta katsohan,
Taamar! Tunnetko näitä?