KAIN. Sinä, siskokulta, olet aina ollut haaveilija, herkkä näkemään ja kuulemaan yhtä ja toista.
AABEL. Mutta tämä on jotakin erikoista. Rukoilkaamme Jehovaa että hän kaikki hyväksi kääntäisi.
KAIN. Unet unina! Me valvomme emmekä uneksi.
SILLA. Minustahan tuntui kuin olisin ollutkin valv… (kiljahtaen) ui! — mikä se oli?
AABEL. Minäkin olin… Jotakin putosi!
KAIN (mennen puun alle ja palaten omena kädessä). Pelkäättekö viatonta omenaakin?
AABEL (liikutuksesta vapisevalla äänellä). Omena —! Tämä kaikki ei voi olla. Jotakin odottamatonta on tulossa.
KAIN. Kunpa tulisi! Me tukehdumme elävältä tähän myyränkoloon — tulkoon tulta ja salamoita!
AABEL. Sinä uhmaat Herraa vastaan! Jos tulisi — kestäisimmekö? Ja jos se tulisi toivomattakin — sinä puhut julmaa!
KAIN. Kestäköön tai katketkoon — minä tahdon elää! Tulkoon! Räjähtäköön niin, että taivas ratkeaa ja häikäisevät valokenttänsä avaa, maa kuiluihin repeää ja sydämyksensä paljastaa!