AADAM, EEVA ja TAAMAR tulevat.
[Aadam: jo harmahtava; harvahko parta. Puku nahkasta. Eeva: lempeä, surunsävyinen, kärsivän näköinen. Puku kuitukudelmasta.]
AADAM. Mikä väittelyn ja kiivaan puheen ääni täältä kuuluu, lapset?
(Äänettömyys, kaikki nousevat.)
Miksi Kain noin seisoo, noin hurjasti eteensä katsoo?
(Äänettömyys.)
Taasko kiista? — Kain! Minä olen monesti sinua varottanut eriseuraisista ja liijotelluista puheistasi. Ja niin teen nytkin. En ymmärrä mikä halu sinulla, esikoiseni, on aina häiritä meidän hiljaista rauhaamme —
KAIN (liikutuksesta väräjävällä äänellä). Rauhaamme! Onko meillä rauhaa?
AADA. Kain!
KAIN. Minne matka, isä, jos kuolema tulee? Mikä tie eteen, äiti?
Unen unhotusko? Emmekö havahdu kerran? Emmekö —