LUSIFER. Taamar! — Ei vielä tiedä — hy!
(Hillittyä naurua.)
LUSIFER. Kain ja Aada — terve!
HENGET. Oo!
LUSIFER. Kain, siinä miesten mies; lentävä, levoton henki — terve siemen tunkkaisessa pesässä. Hällä polvi jäykkä on, ja hän ei pelkää!
HENGET. Ohoh! Se jotakin jo ennustaa.
LUSIFER. Jotakin ja paljokin. — Ja Aada! Sen tytön suonissa on tulta!
Armastaa kuin villikissa — no, no!
(Naurua.)
HEKUMATAR. Kas, kas! Terve, Aada, minunkin puolestani!
LUSIFER. Niinkuin näette, on heissä kahta ainesta. Nuo toiset riippuu, kiikkuu, pelkää, maraa; vaan Kain, hän jo melkein vastaan haraa — Aada seuraa mukana.