LAPIOKOURA (rykäisten). Maltas, heila! — Sana sulle, mestari!
LUSIFER. No?
LAPIOKOURA. Mä ensin elonpöydän kauniiks kattaan, sen täytän maireherkuin imantein.
LUSIFER. Hyvä!
TIHRUSILMÄ. Ja minä sen pöydän herkut suuhun appaan, elämän niin rennon hupaiseksi teen.
LUSIFER. Yhä parempaa!
HELOSILMÄ. Ja minä pöydän yli katseen nakkaan, joka veret saapi oudoin aavistuksin värjymään.
LUSIFER. Kolmiapila!
HEKUMATAR. Ja minä, tytönhempu — niijaan vaan.
LUSIFER. Kas, kas — onpa apilalla kukkakin! Vie hitto! Noin ensi näkemältä melkein munkin kuumaks saat. Tuota väriä, tuota mettä — Apilankukka olkoon vasta nimesi.