AADA. Kunpa — kunpa ei lie karannut ystäväsi!
AABEL. Mitä tuo nyt taas on olevinaan?
AADA. Karannut, karannut — kyllästynyt sinuun, juossut tiehensä! Etkö ymmärrä, sinä lampuri, joka olet niin monesti ennenkin karanneen jälestä juossut?
AABEL. Heitä jo tuhma leikkisi! Silla on varmaan vanhusten majalla. Käyn etsimään.
AADA. Mitäpä sillä kiirettä, käymme sitte yhtenä. Tulehan tänne! Näytän sulle jotakin uutta.
AABEL. Tulen heti. Käyn ensin Sillan hakemassa.
AADA. Siis sittekin karann…
AABEL. Harmistun jo melkein — sinä se olet aina laisesi.
No, mitä tuo uusi sitte on olevinaan?
AADA (menevät omenapuuta kohti). Näetkös, kun tänään on omenapuuhuni ilmestynyt outo lintu. En ole semmoista ennen nähnyt.