AABEL. Outo lintu?
AADA. Hiljemmin, veljeni, hiljemmin — ettei säiky!
Aivan outo mulle, vaan ehkä sinä tuntenet. Varsi sinervä, rinta vaalea, päälaki kellervä, ihmeen kauniit silmät. — Tuonne katso!
AABEL. Enhän minä näe mitään.
AADA. Etkö näe? Annappa kun kutsun, se vastaa heti! Lintuseni, pienoseni: tviiv tviiv tvir rir rir!
SILLA (rungon takaa). Tviiv tviiv tvir rir rir!
AABEL. Se kumma! Kuulen, vaan en näe vieläkään.
AADA. Kutsutaanpa esiin. Tviiv tviiv! Näyttäy lintu, älä pelkää sirkku!
Tviiv tviiv tvir rir rir!
SILLA. Tviiv tviiv — tviiv Aabel!
(Vetäytyy nauraen esiin.)