AABEL. Silla —? Ah sinuas, sinä Aada! Mitä ihmettä sinä puussa piileksit? Tule alas, armaani!
SILLA. Heti, heti! Tästä hyppään.
AABEL. Ei, ei. Nojau olkapäilleni, niin nostan! Niin, niin, aivan niin.
Ja nyt lennä, lintuseni!
Kas niin, nyt on lintu maassa! — Totta kaikki: sinivarsi, valkorinta, keltakutri, silmät sirkut, ihanat — ah!
Sinäkö lintu? Ei, omenankukka olet! Mun kukkani, jonka omenapuusta löysin. Sisarut — armas — kyyhkyseni pieni — sydämeni siunattu!
AADA. Paljo nimiä sillä linnulla!
SILLA. Sisko sinä!
AABEL. Aada! Tulehan hiukan tänne!
(Nipistää leikiten korvalehdestä.)
Siinä pilastasi!