KAIN. Tää unta onko?
LUSIFER. Unta sekä totta — tulevaisuuden tosiunta ihanaa.
KAIN. Tuolla tulet kiikkuu palloina —?
LUSIFER. — ja vuoren sydämykset paljastaa.
KAIN. Ah — jo alan oivaltaa! Kun ihminen sun kerran taltuttaa ja raisun luontos älyllänsä ohjaa — niin…
LUSIFER. — niin olet mailmanvoima, jonka eessä vuoret murtuu, sulaa kalliot ja kitsas mantu sala-aartehensa luovuttaa!
(Hämyhäivähdys, vuorenseinä umpeutuu ja ensi säkeen aikana avautuu sulatto suitsevine uunineen. Sen ympäri häärii puolialastomia miehiä ja poikasia; kahden puolen suuret liehtimet, joiden vivuissa liehtojia. Uunista tulee neljä malmipuroa: punerva, musta, keltainen ja valkoinen, juosten toisen seinämän läpi.)
Malminhenkien laulu.
Uunissa kuumassa
Malmin mahla soi;
Kupliten, kuohuten
Hehkuu, purppuroi.
Kalliot virtoina vierii,
Punaisin, mustin ja valkoisin
Lainehin hohtaen kierii
Taiturin taitavan pajoihin.
Liehtokaa!
Liehtokaa!
Tulinen meillä on työ!
Helteinen päivä ja yö!
KAIN. Oi tulen voimaa verratonta! Noin suureksi en sua koskaan voinut aavistaa.