KAIN. Ei, ei; ne rajaviivat ovat hirmun kaukana!
LUSIFER. — tällä kohti, vaan tuolla etäällä — yhteen sulavat!
KAIN. Kas, sehän — totta tosiaan — lie luonnon selvä viittaus!
LUSIFER. Ja aate Jehovan: hän tahtoo yhdistää, ei erottaa.
(Hämyhäivähdys, vuori katoo, ilma kirkastuu.)
KAIN (katselee, kädellään silmiään varjostaen). Näyttää niinkuin vuori oisi kadonnut —?
LUSIFER. — ja niinkuin järvi kirkas päilyisi sen sijalla.
KAIN. Kas, aivan selvästi! Ja päivä kultaa laineitaan —
LUSIFER. — ja sorsat soutaa pinnallaan.
KAIN. Se soutu somaan käy —