KAIN. Oi viivy, viivy, armas lintu!
LUSIFER. Ei aikaa. Hyväst', hyväst' ensi näkemään!
(Hämyhäivähdys, järvi katoo. Äänettömyys.)
KAIN. Taas kaikki öinen hämy peittää.
LUSIFER. Kunnes päivä uuden hohdon heittää. Näin valoa ja varjoa on elo ihmisen.
KAIN. Ain valon voittoon sentään luottanen.
LUSIFER. Enkä turhaan, en — jo tuossa näen uuden huomenen.
(Maisema vaalenee, etäältä kuuluu lähenevää kohua ja hiljaista jyryä.)
KAIN. Taas oudot äänet humajaa!
LUSIFER. Se varmaan jotain aavistaa.