KAIN. Se raja selvä olisi.
LUSIFER. Ja on! Laps' hoivaa, ohjausta tarvitsee, kunnes omin neuvoin tehtäviinsä kykenee — silloin, luulisin, isän sydän iloitsee.
KAIN. Niin niin, niin se on! Nyt elon ongelma jo mulle selviää. Ihminen näin itse ohjaa onnensa. Minne tahtoo, sinne menee: vettä, maata, ilmaa myöten; sataa, jyrisee ja salamoi ja päivänsilmän korkeuteen kohottaa. Kuin sanoisin, kuin nimittäisin: ihminen on…
LUSIFER. Ihminen on maailman…
KAIN. Ihminen on maailman herra!
LUSIFER. Amen!
(Aurinko, joka on vähitellen himmentynyt, katoo. Äänettömyys.)
KAIN (mietteissään). Nyt sen tiedän — nyt sen tiedän…
LUSIFER. — mi on ihmissuvun vastaisuus!
KAIN. Se suuri on! Sit' aatellessa melkein henki herpoutuu.