HAGAR. He tulevat, he tulevat — minun tuttavani tytöt!
(Lähtee juosten vastaan.)
SARA. Ei niin, tyttöseni, ei sitä niin juosta! Saatpa painaa visusti mieleesi, että tästä päivästä lähtien olet Israelin sankarin tytär etkä mikään hyppelehtivä karitsa…
HILKIA. Nono, Sara! Onhan tämä toki ilopäivä!
VUORELTA.
Soikaa, soikaa Gileadin vuoret!
Ammonin ratsut on lyöty,
Ammonin vaunut on syösty!
Niinkuin aurinko Israel nousee!
HILKIA. Suloinen on tämä Israelin ilolaulu, suloinen ja sydäntä paisuttava kuin muinen Jairin päivinä!
SARA. Mahtavampi kuin koskaan Jairin päivinä, veliseni. Minä kyllä muistan sen päivän, niinkuin se olisi tuossa kämmenelläni — —
ENSIM. TYTTÖ. Ole tervehditty Jeftan maja, sinä Israelin ilon kehto.
TOINEN TYTTÖ. Ole tervehditty, Sara täti!