HAGAR. Ei… En minä tiedä… Tai tietysti, tietysti tulee: Gileadin soturit!
ABITSEBA. Mutta hehän tulevat vasta huomenna!
HAGAR. Niin … tietysti huomenna… Mutta katso, jos tulisi … jos sattuisi … joku soturi … minun isäni kanssa — (ottaa häntä käsivarresta). Tule, menkäämme toisten luo!
ABITSEBA. Sinä siis — —
HAGAR (kääntyy takaisin). Ei ei, menkäämme lehtimajaan! Katso, minä olen niin kummallinen tänään … niin iloinen … niin odottava —
ABITSEBA. Sinä siis odotat jotakin…?
HAGAR. Ei ei, en minä mitään odota…
ABITSEBA. Sinä odotat, minä näen sen!
HAGAR. Tietysti minä odotan … isää. — Istukaamme… Katso kuinka kauniita minun puuni ovat…
ABITSEBA (katselee häntä silmänräpäyksen). Hagar!