TYTÖT. Voi voi! — Ehdimmekö me? — Milka! Pian, Rakel! — Toinen vasu!
— Voi voi!
HILKIA (touhuissaan). No tästäpäs helinät tuli…
SARA. Rauhottukaa, rauhottukaa, tyttöseni! Vaikka kolmasti ennätätte.
HAGAR. Punaisia — toisesta vasusta! Punaisia keskelle, valkoisia reunoille … niin olen minä ajatellut…
TYTÖT. Kaunista, kaunista! — Katsokaa! — Olipa tämä keksintö, Hagar!
— Vielä tuohon! — Katsokaa tätä ihanaa polkua! — Voittajan polkua!
HAGAR. Totisesti! Ihana tämä on! Ihanampi kuin osasin ajatellakaan.
SARA. Saatpa, tyttöseni, mieleni vallan heltymään. — Kas niin, korjatkaa nyt vasut! — Sinä, Hagar, käy kummulle katsomaan joko hän on kuinka lähellä! Me rupeamme asettumaan.
ENSIM. TYTTÖ. Voi, minun sydämeni niin tykyttää!
KOLMAS TYTTÖ. Minunkin. Onpa tämä kummallista!
TOINEN TYTTÖ. Harppu! Missä harppu, Abitseba?