HILKIA. Jefta!
(Miehet tarttuvat hänen käsivarteensa ja ehkäisevät.)
SARA. Oi Israelin Jumala!
JEFTA (heittää raivona miekkansa maahan). Kolmasti panin minä sieluni miekan terälle Jairin sodassa, ja Gileadin miehet ajoivat minut kuin koiran isäni kodista! Kymmenesti panin minä sieluni miekan terälle Ammonin sodassa, ja sinä ajat minun sieluni kadotukseen! Herra, onko minulle tapahtunut oikeus?
SARA. Jefta, Jefta!
JEFTA. — Yhden ainoan lapsen annoit sinä minulle, senkin sinä vaadit takaisin! Onko minulle tapahtunut oikeus, Herra?
HAGAR. Isä! Rakas isä!
HILKIA. Sano tämä hirmuinen!
(Äänettömyys.)
JEFTA (rauenneena). Oi lapseni! — Kuulkaa minun onnettomuuttani, Israelin miehet ja naiset! — Näin lupasin minä Aroerin kedolla, suuressa ahdistuksessa. Herra, jos sinä tänä päivänä annat Ammonin ratsasväen minun käsiini, niin sen, joka ensiksi tulee minua vastaan, kun minä palaan voittajana kotiin, sen uhraan minä sinulle, Herra!